Vesiväreillä (ja ilman), osa 2

Vesivärit ovat lojuneet koko tämän ajan olohuoneen pöydällä ja aina joutessani suttaan jotain paperille. Aihevalikoima on pysytellyt koko ajan aikalailla samana, kirjaimia ja kukkia syntyy vuorotellen. Tämä kuva on osa yhdestä kukkakuvasta, jota tein kauan ja hartaasti. Nupuista tuli ihan kivat, mutta lehtiin olisin voinut käytää vähemmän väriä, niistä tuli aika tummat. Olen kuitenkin lopputulokseen ihan tyytyväinen.

Seuraava kuva on enemmänkin ihanan vihreän vesivärinapin testaamista ja jonkinmoinen taustaharjoitus. Tuli mukavan elävä pinta, ei valittamista. Teksti on kirjoitettu mustalla patruunakynällä, joka virtasi välillä vähän liiankin jouhevasti. Sananlasku on kalligrafiaopettajan mietelausekirjasta ja tykkään kovasti sen viestistä. :)

Samasta kirjasta on myös seuraava viisaus ja tämän askartelin eilen. Maalasin ensin sen sata L-kirjainta paperille ja tekstasin tekstin useamman kohdalle ja yksi onnistui sitten ihan hyvin (jep, lisäharjoitusta kaivataan), tosin senkin onnistuin suttaamaan ihan viime metreillä, mutta se saa jo mennä taiteellisen vapauden -tai jonkun vastaavan- piikkiin. :P

Lopuksi vielä viime viikkoisen kurssikerran tuotoksia. Ensimmäinen on patruunakynällä nuottiavaimen muotoon kirjoitettu satunnainen tekstinpätkä jostain Kahlil Gibranin kirjasta.

Ja sitten on tusseilla ja mustekynällä tehtyjä onnentoivotuksia jollekin Einarille. :)

Tunnin päästä lähden viimeiselle kurssikerralle. Toivottavasti saamme ensi syksyksi jatkokurssin jatkokurssin. ♥

Vesiväreillä, osa 1

Innostuin jokunen viikko sitten erään kalligrafiakirjan ansiosta kaivelemaan vesivärit todella syvästä jemmasta ja sitten piirtelinkin kirjaimia ja vähän muutakin kaikki paperinkulmat täyteen. Osa onnistui vasta-alkajan näkökulmasta vallan hyvin ja osa sitten vähän sinnepäin.

Avainsana kirjainten piirtelyyn on oikeanmuotoinen pensseli. En saanut aikoinaan koulussa vesiväreillä aikaan yhtään mitään, mikä millään muotoa olisi ilahduttanut (kenenkään) silmää. Silloin sudittiin niillä perinteisillä siveltimillä, joiden käyttöön tarvitaan vähintään lehmän hermot ja luonnottoman vakaa käsi.

Joskus artesaaniopintojen aikaan olen ostanut lattakärkisen siveltimen jemmaan ja sillä alkoi syntyä sen näköistä jälkeä, kuin suunnilleen mielessäni havittelin. Ohuimmat viivat ja pilkut ja pisteet on sitten tehty ohuella, tavallisella siveltimellä, jossa on ihan muutama karva vaan "ristissä". Alla olevassa kuvassa näkyy jotakuinkin samanlainen sivellin kuin se oma taikakaluni on. Se ei ole jäykkä öljyvärisivellin, vaan ihan vesiväreillä maalaamiseen tarkoitettu. Mahtava kapine!