"Lapsi sai kasteessa nimen"

Viime viikolla askartelin pienelle kummitytölle mobilen roikkumaan sängyn yläpuolelle. Lauantaina juhlittiin tyttösen ristiäisiä ja mobile ripustettiin siksi aikaa lampun koukkuun roikkumaan. Muistin ottaa siitä vain nämä pikaotokset juuri ennen lähtöä, joten kovin kummoiselta tuo ei näytä. Kuvissa on niin paljon kohinaa ja väritkään ei ole ihan priimaa, kun valo-olot vaihtelivat sisällä sen mukaan pilkahtiko aurinko pilvien takaa vai ei.

Askarteluhuopaa on käytetty tässäkin. Renkaan runkona on joskus muinoin askarteluliikkeestä ostettu metallirengas, joka oli vuosia osanen isompaa kynttiläkruunusysteemiä ja jonka purin viime keväänä osiin. Rengas on päällystetty ruskealla huovalla, johon on kirjottu vaaleammalla ruskealla "kaarnaa" (ks. kuva alempana). Tässä "oksassa" on tavislintuja, yksi pöllö sekä linnunpönttö ja vielä noita lehtiköynnösoksia, joista yhden päässä taisi olla kukka ja yhden päässä on sydän (näkyy kuvassa sivuttain valkoisen linnun alapuolella). Sydämellä on piilomerkitys.

Tässä vielä suttuinen lähikuva oksasta. Lehdet on näköjään jääneet kuljetuksen jäljiltä vähän kippuralle.

Tein pikkuneidille vielä villasukat, jotka ovat jalkaterästä pienemmät kuin ne vihreät, jotka tein kesällä. Tässä "stay upeissaan" poseeraava tilliäinen. Lankana käytin pinkkiä Maija-lankaa.

Otsikko on ironiaa pölöjä lehti-ilmoituksia kohtaan. Lapsi ei saanut kasteessa nimeä, vaan hän sai nimen ja lisäksi hänen päähänsä lutrattiin hanavettä. Nimeksi tuli Inkeri Miina Katinka. ♥ Haltiakummi onnittelee erinomaisesta nimivalinnasta.

Monenmoisia koukeroita

Villasukkaviikon satoa. Lankana kaikissa 7 veljestä ja kuten kuvasta näkyy, kahta eri harmaata on käytetty. Aiemmin olen tykännyt tuosta tummemmasta, mutta vaaleampi harmaa kolahti nyt enemmän, vissiin sen takia, koska se on enemmän luonnollisen villan värinen. Tai jotain.

Sukkaprojektin jälkeen keskityin pikkunäpertelyyn ja kaivoin askarteluhuopavaraston esille. Osan tuotoksista (2 kpl) tuon näytille vasta myöhemmin, kunhan ne on menneet aikanaan saajilleen, mutta tein jotain itsellekin. Tästä ensimmäisestä piti tulla alun alkaen ihan muuta, mutta siitä tulikin rintakoru. Rakastuin tuohon ihan täysin, joku oikeanlainen vintagevivahdus siinä on ja se on juuri minun näköinen. ♥

Tämä on sitten viimeisin tuotos ja yhä keskeneräinen. Näitä tulee kaksi ja ne ovat lasinalusia olohuoneen pöydälle. Pöydän pinta oli jo meille tullessaan aika heikolla hapella, enkä halua läikityttää sitä enää enempää. Harvoin siinä on laseja tarvinnut säilytellä (kas kun siinä on yleensä niin paksulti muuta roinaa, hah), mutta onpahan nyt varuilta. :)

Kanttaan tuon palasen vielä tuolla vihertävällä langalla ja ompelen siihen samalla samanlaisen pohjapalan kiinni. Nuo lehdet näyttävät kuvassa paksummilta mitä ne oikeasti ovatkaan, mutta ei siinä kyllä lasi/muki keiku, testasin jo.

Harjoittelin tällä viikolla pitkästä aikaa vähän kalligrafiajuttuja ja (suunnilleen) viidensadan aiemman kiekuraharjoituksen jälkeen ollaan nyt siinä pisteessä, että kehtaan julkaista tuotoksesta kuvan. Olen tähän hyvin tyytyväinen, olkoonkin että harjoittelua saa kyllä vielä jatkaa. :)

Valmis!

Kirjoittelin helmikuussa enemmän vaiheessa olevista kirjontatöistä ja joku aika sitten sain yhden pitkään hiertäneen työn valmiiksi. Tämän neulakirjan teko tyssäsi jossain vaiheessa, kun en saanut sitä kirjottua mieleiseksi. Valkoinen reunus ei vaan istunut takakannen UK:n lippuun ja en kehdannut tehdä sitä väkisinkin valmiiksi.

Sitten vaan yksi kaunis päivä päähän pälkähti ratkaisu. Purin reunuksen valkoisella kirjotun osion ja vaihdoin tilalle tummansinisen langan ja tällainen siitä sitten tuli. Kirjan sisälle tuli pari "sivua" valkoisesta flanellikankaasta ja ompelin ne keskisaumasta tummansinisellä langalla, joka maastoutui hyvin tuohon selkämykseen. Tarkkasilmäinen näkeekin kuvassa turkoosin lehdykän vieressä vielä erillisen tummansinisen ompeleen.

Tässä vielä kirjan sisältöä. Flanellisivujen reunat siistin, kunhan satun joskus vastakkain harkkosaksien kanssa. Kirjonnan pohjakankaan ompelin käsin nurjalle puolelle vuoreksi, kuvassa näkyykin kirjan alalaidassa sauma, johon ompelin pohjakankaan ylä- ja alalaidat yhteen, lisäksi kummastakin päädystä on käännetty kankaan liepeet sisään ja ommeltu kiinni. Harjoittelin oikein miniminipistoja ja kyllä siitä tuli ihan siisti.

Tuli aika kiva. :)

Nieglall kird́utettu

Kirjoittelin aiemmin joululahjaksi tulleesta kirjontakirjasta. Tammikuu meni vielä neuloessa, mutta nyt, kun olen vielä saanut aikaiseksi itselleni toiset säärystimet ja uudet lapaset, olen voinut keskittyä kirjontajuttujen suunnitteluun. Tykkään kirjomisesta tosi paljon, se on melkein kuin piirtämistä, mutta jälki on takuulla nätimpää (varsinkin kun toteuttaa jonkun muun suunnittelemaa mallia :P ). Päivänvalon lisääntyminenkin edesauttaa kirjontahommia, ohuiden lankojen laskeminen kankaanpinnasta onnistuu parhaiten luonnonvalossa.

Olen aiempina vuosina tehnyt ristipistoilla monogrammeja ja kukkajuttuja. Niille ei vain oikein ole käyttöä että kehtaisi tehdä kasapäin lisää (tai olisi tietysti, jos olisin tehnyt ne alun alkaenkin esimerkiksi pöytäliinan kokoiselle kankaalle).

Tätä lippua varten tein ihan ikioman mallikuvan excelillä, jotta sain nuo epäsymmetriset vinoviivat oikein myös kankaalle. Lipulle(kaan) en sittemmin ole keksinyt mitään sen kummempaa käyttöä, joten se jatkojalostui neulakirjan takakanneksi. Etukansi on vähän kesken, mutta aion ottaa sen korkeimman omakätisesti työn alle mahdollisimman pian. Kansien sisälle tulee muutama "sivu" valkoisesta flanellista, se on sentään jo hankittuna. Syy miksi teen tuota myrkynvihreälle lakanakankaalle, on mysteeri. Kerrottakoon, että saadakseen kankaalle neliön mallisen ristin on pisto tehtävä toiseen suuntaan neljän ja toiseen suuntaan viiden langan yli. Helpompiakin pohjakankaita varmasti olisi.

Tätä työtä tein viime kesänä pitkään ja hartaasti ja voin sanoa, että on muuten työläs laskettava. Kun aikanaan aloin täyttää noita välejä, niin huomasin, että olin möhlännyt todella hyvin ja työ jäi keskeneräiseksi odottamaan jotain inspiraatiota. Tekisi mieli aloittaa alusta, mutta en kyllä aio purkaa tuota tekelettä. Tekniikka on nimeltään german brick stitch, muistaessani etsin sille suomenkielisen nimen. Oikeaoppisesti tuossa kai käytettäisiin lankana hiukan paksumpaa villa- tai silkkilankaa, mutta itse tykkään käyttää kirjonnoissa rullalla olevaa helmilankaa, silläkin saa kyllä sopivan tiheän lopputuloksen.

Kun aikoinaan artesaanin opinnäytetyönä tein karjalaista käspaikkaa ja siihen kirjontatyötä, niin tykästyin etupistokirjontaan. Tekniikaltaan se on harsintaan verrattavaa, ei mitään ihmeellisiä kommervenkkejä, mutta idea on se, että kun harsiessa kankaan pintaan muodostuu katkoviiva, niin etupistokirjonnassa tullaan aikanaan samaa viivaa takaisin ja täytetään ne aukkopaikat. Ja pistot on tietenkin tasamittaisia, toisin kuin harsinnassa, jossa se ei ole niin justiinsa. Tosi taitavan tekijän etupistokirjonta on samannäköinen kankaan taka- kuin etupuolellakin. Siihen on minulla vielä hiukan matkaa, olkoonkin että melkein koko ajan se jo onnistuu (ja välillä tulee sitten joku pölhö möhläys). Tämä pikkupuu on kirjottu yhden pussukan kylkeen ja tehty aika vapaalla tekniikalla.

Ja nyt itse asiaan. Tällä hetkellä tekeillä on pieni, etupistoilla kirjottu pöytäliina, johon etsin perinteisempiä koristemalleja Theodor Schvindtin kirjasta Ompelu- ja nauhakoristeita. Idea lähti alla olevasta kuvasta, joka tuli joskus vastaan netissä. Alimman mallin kopsasin omaan työhön suoraan tuosta kuvasta, vaikka jälkikäteen huomasin, että sekin löytyisi tuosta Theodorin kirjasta.

Tässä siis oma versioni, pohjana on harmaa pellavakangas. Alin rivi on valmis ja sen ja vihreän väliin tulee vielä jotain. En tiedä teenkö siihen reikäompelua, mikä näyttää kivalta tuossa esimerkkikuvassa, mutta jota en ole ikinä itse vielä tehnyt. Sekin olisi kiva opetella.

Ja tiedä vaikka joskus silittäisin jonkun noista kankaista. :P

Sukkia ja patjoja

Tässä vielä viimeisimpiä joululahjoja. Ensimmäisenä äidin villasukat, joiden palmikkokuvio ei edelleenkään näy kovin hyvin, mutta luovutan sen suhteen. Sukat taisi olla mieleiset ja hyvä niin. :)

Sisko toivoi kotoisia villasukkia köllöttelypäiviä varten ja sellaiset vissiin saikin.

Siskon uusi koiranpentu (josta kohta lisää täällä) sai matkamakuualustan, jonka pohjakangas on vettä hylkivää. Tämä on siis suunniteltu erityisesti junamatkustusta varten, siellä lattiat on monesti märät. Sisällä on yksinkertainen paksu vanulevy ja päällä tyttömäinen ruusukangas (joka on jostain lapsuusajan lakanasta) sekä päälle aplikoitu T-kirjain. Siskon staffiuros sai samanlaisen joskus aikapäivää sitten, eri kankaista vaan, mutta siitä ei taida olla kuvaa. Asteri toimii tässä mannekiinina (pitäisi varmaan sillekin askarrella joku vastaava).

Edellisessä kuvassa juuri ja juuri pilkottaa Asterin takajalan alla patjan saumaan ommeltu narulenkki, joka kiepautetaan tietyllä tapaa taitellun patjan ympärille, jolloin se pysyy kasassa ja on säilytysystävällinen.
-Ihan kuin tuo koira koettaisi kertoa jotain..

Tämä ei ole joululahja, vaan jo aikapäivää sitten valmistunut, mutta laitanpahan nyt jonon jatkoksi aihetta sivuten. Hertallahan on jo oma patjansa, se näyttää tältä (silloin oli jemmassa vaan tuon kokoinen pala vanulevyä, joten patjasta tuli vähän pieni, mutta hyvin se on palvellut). Materiaalina pellavaa pohjakankaana ja päällä joku tosi vanha patjanpäällyskangas. Kulmassa jälleen nimikointi, nyt ristipistoiltuna.

Nyt kun pahin neulekausi on onnellisesti ohitse, niin mieli halaa muihin puuhiin. Olen kyllä lupautunut neulomaan vielä yhdet cthulhu-lapaset ja eiköhän ne jossain vaiheessa valmistu, kunhan nyt vähän haaveilen miljoonasta eri asiasta.

Joululahjaksi sain kuvan tiiliskivikirjan (kiitos!) ja sitä olen moneen kertaan jo opiskellut ja mietiskellyt kaikkia kivoja ideoita toteutettavaksi, kyseessä on nimittäin nimensä mukaisesti melkoinen kirjonta-raamattu. Kirjomuksissa on vaan se hankala puoli, etten oikein osaa käyttää niitä missään ja tuotokset tuppaavat aina jäämään kauniiksi kangaspaloiksi. Olisi kyllä mahtavaa saada aikaiseksi joku hieno pöytäliina tai vastaava.

Siinäpä taitaa olla tuoreimmat uutiset, mukavia välipäiviä itsekullekin!

Lintuja ja puita

Viime viikolla pidin pari päivää neulomislomaa ja askartelin huovasta joulukoristeita (voi niitä luonnollisesti käyttää milloin vaan). Etsiskelin netistä malleja ja kopsasin parhaimmat ihan suosiolla sellaisinaan, pariin käytin sentään jo vähän omaakin mielikuvitusta. Osan söpöstyksistä lahjoitan uusiin koteihin ilahduttamaan muita ihmisiä, kuvassa on vain puolet koko satsista, postitan kaikki ensin ja tuon sitten loputkin näytille. Huopajuttuihin löytyy googlesta kasapäin inspiraatiokuvia (ja näidenkin esikuvia) vaikkapa felt ornament hakusanoilla.

Tämä pallo oli minusta niin kivan näköinen, että se piti tehdä ihan vaan tekemisen ilosta. Narunpätkät olisi tietysti voinut piilottaa paremmin, mutten jaksanut olla niin tarkka. :P

Lintuja syntyi monta erilaista, niitä on kiva tehdä ja teen luultavasti pari lisääkin, kunhan muut kiireet vähän hellittävät. Näissä on vähän tyynyntäytevanua sisällä, etteivät ole liian kaitaisia ja lankana on käytetty helmilankaa. Lintuja vilisee muuten myös tämän vuotisissa joulukorteissa, mutta niistä kuvamateriaalia vähän tuonnempana. :)

Vaikka tykkään joulukuusista ja erityisesti niiden tuoksusta, niin silti en ole meille oikein fanaattisesti ollut milloinkaan kuusta vailla. Helpommalla (ja myös vähän tylsemmällä) pääsee kun käyttää pieniä pöytämalleja, jotka voi pakata laatikkoon joulun jälkeen. Tänä vuonna suunnittelin askartelevani jonkinmoisen metsämaiseman, mielikuva siitä on jo hyvällä alulla. Puuston nikkaroin Tiimarin styroksitötteröistä, joita voi päällystää mielensä mukaan. Kolmeen ensimmäiseen (ei niitä enempää tosin vielä olekaan) tein lumikuorrutuksen liimaamalla kartioon pörrölankaa. Tässä kuvassa osittain päällystettyjä puita kuivumassa.

Liimana on jotain erikeepperin tyylistä puuliimaa, joka on lantrattu vedellä. Oma versio oli sekoitettuna aika löysää, mutta liimaa saa olla pikkuisen enemmän kuin vettä, ettei valu niin helposti. Pensselinä käytin tuommoista mikälie-kiinalaista-pensseliä, minkä olen ostanut joskus Mikkelin vuosina. Noita saa ainakin täällä päin ihan suunnilleen kaikista halpamarketeista ja kirppareilta. Ihan hyvä kapine tuohon tarkoitukseen. Liimaseoksen alustalla olisi voinut olla korkeammat reunat, mutta en löytänyt tähän hätään kuin tuon muovikannen ja kyllä se asiansa ajoi.

Valmiiksi kuorrutettuja puita. Punaiset töpöt on nuppineuloja, joita testasin puiden koristeiksi. En ole varma jätänkö ne noin vai nypinkö neulat kuitenkin irti. Lanka itsessään (Novitan Palmaa) ei ole noin hohtavaa kuin kuvassa, kiillon antaa langan välistä hohtava styroksipohja, johon kuivunut liima antaa varmaan vielä lisäefektiä.

Jotain metsäistä pitäisi vielä tuohon kehitellä, mutta välillä pitää pistää joululahjavaihe taas päälle.

Vuoden 2011 saldoa

Olen harrastanut käsitöitä enemmän tai vähemmän aktiivisesti suunnilleen yläasteikäisestä asti, eli jotakuinkin 20 vuotta. Välillä en ole tehnyt mitään ja välillä en ole muuta tehnytkään. Joka tapauksessa ihmisestä tietää jotain jo kun katsoo hänen tuotoksiaan, joten tässä esittelen jotain itsestäni ja vuoden 2011 tekosia.

Alkuvuodesta tehtailin pari Annis-huivia, tässä toinen pingotuksen jälkeen. Kuten näkyy, sileä yläreuna vetää rullalle ja sille pitäisi tehdä jotain (kunhan joskus jaksan). Lankana on käsinvärjätty Filigran Lace -puuvillalanka, ihanaa tavaraa. Toisen Anniksen tein punasävyisestä villalangasta, mutta se on edelleen pingottamatta, joten ei kuvaa.

Alkuvuodesta tein myös ranteenlämmittimet Noro Silk Garden -langasta, saisivat olla vähän pidemmät, mutta lankaa ei ollut enempää ja kyllä nuo asiansa ajavat, erityisesti tähän aikaan vuodesta.

Keväällä neuloin Paksujen lankojen hävitys -shaalin, siitä ei ole kuin huono sisällä otettu kuva, jossa värit on päin peetä. Lisäksi se on tällä hetkellä kuorrutettuna koiran karvoilla, joten palaan sen pariin joskus myöhemmin. Kaverin pikkupoika sai myös keväällä Kapteeni Haddock -neulepaidan, mutta joko siitä ei ole kuvaa tai sitten kuva on jossain hyvässä tallessa. Sommittelin sen yhden lasten neuletakin ohjeella ja lopputulos oli ihan ok. Ainakin saumojen ompelu sujui kuin leikkiä vaan, vaikka sitä vähän panikoin etukäteen.

Toukokuussa kaivoin pitkästä aikaa ompelukoneen naftaliinista ja askartelin koneelle pölysuojuksen (koska koneen oma on muovinen ja vähän ruma). Itse tuotos ei ole kovin kummoinen, lähinnä pellavakankainen "pussi", joka pujotetaan koneen päälle. Tein siihen kuitenkin aukon kantokahvalle ja ompelin vähän nauhakoristeita laitaan.

Kesäkuun käytin pitkäaikaisen haaveeni parissa ja kirjoin netistä ja kirjoista löytämiäni vohvelikirjontamalleja talteen. Jossain vaiheessa on tarkoitus paneutua kirjomaan jotain kivaa pyyhkeiden reunoihin, mutta sekin on sillä pitkällä tulevaisuuden työlistalla odottamassa sopivaa mielentilaa.

Kesäkuussa kävin jälleen kerran kansalaisopiston kasvivärjäyskurssilla ja alla näkyy saalis. Ihan hyviä värejä tuli, vaikka tuntuikin, ettei alkukevään kasveista saa oikein mitään irti. Sinipunaiset langat on värjätty sinipuulla. Langat on pääasiallisesti seitsemää veljestä, meinaan tehdä sukkia/säärystimiä tai jotain niistä.

Osa värjätyistä pääsi jo puikoille, kun heinäkuun helteillä ryhdyin valmistautumaan talven varalle. Arrow-pipon ohje on Ravelrystä ja lapasten kuvio jostain neulemallikirjasta (lapanen lenkottaa vähän vinossa, ei sen kärki ole oikeasti noin kiero).

Koska kuljen jotakuinkin koko talven pelkissä villasukissa, niin teen itselleni vuosittain nipun villasukkia ja Seitsemän veljestä on osoittautunut parhaaksi langaksi tähän tarkoitukseen. Nyppyyntyy pesussa kyllä, mutta kuluu hitaammin puhki kuin esimerkiksi Gjestalin Janne. Kuvan sukkia tein kaksi paria ja niissä on käytetty seiskaveikan monivärisiä raitalankoja ja vaikka en kyseisistä langoista sellaisenaan oikein välitä, niin kahdella värillä vuoroteltuna tulos on ihan kiva. Mallia on otettu niistä miljoonista (?) raitasukista, joita vilisee joka paikassa.

En ole aiemmin välittänyt tummanvihreästä väristä, mutta tänä vuonna lämpenin sillekin. Lankalaatikosta löytynyt kerä muodostui heinäkuun helteillä varsin yksinkertaisiksi retrolapasiksi. Jostain syystä tuo punainen hohtaa kuvassa melko huolestuttavasti, vaikka se on ihan normaalia lankaa sekin.

Helteiden päätyttyä laajensin reviiriä pitkästä aikaa kaupunkiin asti ja ostin ison kasan heikotuksen tunteita aiheuttavia lankoja. Toinen Noro Kureyon -kerä vaati syntyä uudelleen tuubihuiviksi ja yrityksen ja erehdyksen kautta (ensimmäinen versio olisi mennyt kolme kertaa kaulan ympärille, joten päädyin purkamaan sen ja vähentämään silmukoita reippaasti) syntyi tämä. Olen omavaltaisesti napannut välistä pätkän kaikkein kirkkainta vihreää pois ja muutoinkin vaihtanut värijärjestystä, ettei tulos ole liian säntillinen.

Muutaman vuoden takaisen ärsyyntymisen jälkeen päätin, etten eläissäni osta Novitan Puro-lankaa, enkä ole ostanutkaan ennen kuin tänä kesänä. Syytän vimmattua langanpuutosta (hah!) ja laiskuutta. Väri on kyllä kiva ja lopputulos lämmin, mutta ei se vakio-ostokseksi pääse silti. Tuubihuivi tämäkin, menee kaulan ympäri kerran ja on jo testattu iltamyöhäisillä koiranulkoilutusreissuilla.

Viimeisin valmistunut on Lace Ribbon Scarf, joka on edelleen pingottamatta. Ohje on Ravelrystä ja huivi on helppo neulottava, mutta (ollakseen tarpeeksi pitkä) myös vähän tylsä ja sen takia tein sen kahdessa erässä. Aluksi Jee, uusi malli, ihanaa -mentaliteetilla ja suunnilleen kuukauden tauon jälkeen Pakko tehdä keskeneräisiä valmiiksi -uhrautumisena.

Keskeneräisiä töitä on jemmassa vielä pari(kymmentä) muuta. Suurimpana urakkana mainittakoon German Brick Stitch -kirjontatyö, jonka aloitin joskus keväällä ja jonka kuvioita kirjoin innoissani vähän liian paljon. Lopputulos on se, että kuvioiden väliin tuleva polvekeraita ei istu enää työhön ja en ole jaksanut toistaiseksi a) purkaa tai b) ratkoa ongelmaa millään muulla tavalla.

---

Tällä hetkellä on puikoilla Brego-sukat, joskin varresta aloittettuna (kun uusi asia, eli 8-aloitus ei suostunut ihan onnistumaan) ja sitä myöten vähän oman mielen mukaan tehtyinä. Nämä tulee äidille joululahjaksi, joten olen joutunut keksimään nipun valkoisia valheita, että voin sovittaa niitä äidin jalkoihin. Meidän pohkeissa kun on aavistuksen verran kokoeroa.

Bregojen kanssa yhtäaikaa teen aika juhlavaa hartiahuivia. Lankana on Tampereen messuilta viime syksynä ostettu kauniin vihreä ja ohut lyocell-lanka, josta ei ole mitään muuta tietoa kuin värinumero. En muista edes myyjää, jolta langat ostin (luultavasti lanka on Toikan Tencell-lankaa), sillä nappasin ne juuri ennen lähtöä pikapikaa mukaan. Huivista tulee suorakaiteen muotoinen ja teen sen muuten ihan omasta päästä, paitsi kuvioihin kaivelin sopivat mallit Pitsihuivit neuloen -kirjasta. Valmista tulee joskus..

Lankoja on myös värjätty lisää tässä syksyn aikana ja niiden joukossa on pari mielenkiintoista vahinkotulosta. Jatkossa täytyy ehdottomasti tehdä lisää testivärjäyksiä, mutta se taitaa siirtyä ensi vuodelle, padat ja vehkeet on pakattu jo talvisäilöön. Talven aikana olisi sen sijaan kiva perehtyä kehräämiseen, saa nähdä ottaako idea tulta alleen.

Tästä jatketaan. :)