Kirjoja japanilaisittain

Kansalaisopisto järjesti tänä syksynä japanilaisen kirjansidontakurssin ja minähän ilmoittauduin mukaan niin nopeasti kuin se ensimmäisellä ilmoittautumisminuutilla vain oli mahdollista. Kurssi pidettiin reilu viikko sitten ja se kesti yhden viikonlopun.

Tein kurssin aikana neljä kirjaa ja minusta niistä tuli aika kivoja. Tummakantinen on tässä kuvassa ylösalaisin, sen ompeleiden pitäisi olla luonnollisesti vasemmalla puolen.

Ihan ensimmäiseksi tehtiin haitarikirja. Etu- ja takakantena on pahvin päälle liimattu, marmoroitu kangaspala, tilkku oli opettajan valikoimista. Kirja avautuu ihan kokopitkäksi ja noiden sivujen tarkka taittelu oli aika tylsää, enkä siksi tehnyt kovin paksua kirjaakaan. Mutta joitain jatkojalostusideoita tuosta syntyi, ehkä joskus vielä palaan tähän metodiin takaisin. Jonkinlainen sulkija(naru)mekanismi olisi ollut tässä kirjassa tarpeellinen.

 

Seuraavaksi tein tämän tapettikantisen kirjan, joka on aika perusperus. Ompeleen nimi on silta. Tuo tapettipalanen on sekin opettajan materiaalia ja se on iänkaiken vanha, käsinpainettu tapettinäyte Norjasta. Jotkut osaa olla näköjään oikeaan aikaan oikeassa paikassa (noita tapettinäytteitä oli monta erilaista ja ne oli ihania). Tässä kirjassa on käytetty myös kulmavahvikkeita, muttei ne tietenkään näissä kuvissa näy. Alunperin meinasin ommella tämän paksummalla langalla, mutta kun onnistuin katkaisemaan kaksi paksua parsinneulaa sen kanssa, niin luovutin ja vaihdoin ohuempaan nyöriin. Pitäisi muistaa ostaa uusia neuloja. :P Turasin tämän kirjan kanssa myös sen verran, että tein ompelureiät ensin kirjan etulaitaan, mikä on sikäli vähän huono juttu, kun sivujen taitokset on toisessa laidassa. Vuolin kuitenkin sivujen etulaidasta mattopuukolla rei'itetyt suikaleet pois ja käänsin kansista pidemmät liepeet sisäpuolelle. Hätä keinot keksii. :D

Kolmanneksi tein tämän nauhasidotun vihkosen. Etu- ja takakantena on kirjaston poistomyynnistä aikoinaan löytyneen Chinese paintings and calligraphy -taidekirjan kuvitusta, liimasin vielä palasten taakse punaista kartonkia tukemaan ja antamaan siistimpää vaikutelmaa. Tuolla ihan ylimmässä kuvassa näkyykin hieman paremmin ne punaiset sisäkannet ja yhdessä punaisen nauhan kanssa tulos on kyllä aika muikea. :)

Viimeiseksi tein tämän tummanvihreän nahkakantisen kirjan. Kuvat on nyt niin kovin pimeitä, mutta en jaksa enää ryhtyä uudelleen kuvaus- ja kuvansiirtoprojektiin, jospa tuosta sen verran erottaa. Takakansi on siis etukantta pidempi ja se kääntyy etukannen päälle, jossa se sidotaan nauhalla kiinni. Alemmassa kuvassa näkyy nauhan kiinnitys"mekanismi" takakannessa. Eli se on vain pujoteltu parista viillosta läpi. Alunperin oli tarkoitus laittaa naru menemään kirjan ympäri vaakasuunnassa, mutta kun se olisi mennyt noiden ompeleiden päälle, niin päätin ratkaista sen jotenkin toisin. Tämän ompeleen nimi on krysanteemityyny.

Näillä metodeilla on tosi helppo ja nopea sitoa sivuja yhteen, saa vaikka kuivista opintomonisteista sitaistua silmää miellyttäviä kokonaisuuksia. Muistelen, että artesaaniopintojen aikaan olisi sidottu työkohtaisia portfolioitakin näillä opein, mutta en tiedä missä ne kaikki portfoliot tällä hetkellä on, joten en voi tarkistaa. Luokkakaveri teki ainakin opinnäytetyöportfolionsa silkkikantisena kirjana, siitä tuli melkoisen komea (minun opinnäytetyöportfolio oli sidottu tavallisella kirjansidonnalla). :)

Kurssi olisi minun puolesta saanut jatkua vaikka vielä vaikka kuinka kauan, sillä japanilaisessa kirjansidonnassa on niiiiin paljon kaikkea sellaista, mitä ei vielä hipaistukaan. Muistaessani laitan opistolle toiveita jatkokurssista. Tahtoo lisää!!

Monenmoisia koukeroita

Villasukkaviikon satoa. Lankana kaikissa 7 veljestä ja kuten kuvasta näkyy, kahta eri harmaata on käytetty. Aiemmin olen tykännyt tuosta tummemmasta, mutta vaaleampi harmaa kolahti nyt enemmän, vissiin sen takia, koska se on enemmän luonnollisen villan värinen. Tai jotain.

Sukkaprojektin jälkeen keskityin pikkunäpertelyyn ja kaivoin askarteluhuopavaraston esille. Osan tuotoksista (2 kpl) tuon näytille vasta myöhemmin, kunhan ne on menneet aikanaan saajilleen, mutta tein jotain itsellekin. Tästä ensimmäisestä piti tulla alun alkaen ihan muuta, mutta siitä tulikin rintakoru. Rakastuin tuohon ihan täysin, joku oikeanlainen vintagevivahdus siinä on ja se on juuri minun näköinen. ♥

Tämä on sitten viimeisin tuotos ja yhä keskeneräinen. Näitä tulee kaksi ja ne ovat lasinalusia olohuoneen pöydälle. Pöydän pinta oli jo meille tullessaan aika heikolla hapella, enkä halua läikityttää sitä enää enempää. Harvoin siinä on laseja tarvinnut säilytellä (kas kun siinä on yleensä niin paksulti muuta roinaa, hah), mutta onpahan nyt varuilta. :)

Kanttaan tuon palasen vielä tuolla vihertävällä langalla ja ompelen siihen samalla samanlaisen pohjapalan kiinni. Nuo lehdet näyttävät kuvassa paksummilta mitä ne oikeasti ovatkaan, mutta ei siinä kyllä lasi/muki keiku, testasin jo.

Harjoittelin tällä viikolla pitkästä aikaa vähän kalligrafiajuttuja ja (suunnilleen) viidensadan aiemman kiekuraharjoituksen jälkeen ollaan nyt siinä pisteessä, että kehtaan julkaista tuotoksesta kuvan. Olen tähän hyvin tyytyväinen, olkoonkin että harjoittelua saa kyllä vielä jatkaa. :)

Tilaustöitä/"kesä"neuleita

Pitkästä pitkästä aikaa.
Eihän tätä ehkä ihan bloggaamiseksi voi enää kutsua, kun päivitykset tulee puolen vuoden välein, mutta laittelenpahan nyt edes itselleni talteen näitä juttuja.

Kesä meni neuloen, joskin paikoin piti vähän nousta jo villakasan alta pois, kun alkoi olo käydä liian lämpimäksi. Lisäksi toisen käden keskisormi vihoitteli pariin otteeseen, en tiedä ottiko se nokkiinsa kylmyydestä vai helteestä, mutta kummallakin kerralla "tautia" kesti viikon päivät. Nyt ollaan vihdoin ihanassa syksyssä ja onneksi on tullut tehtyä lämmikkeitä, nyt niille alkaa olla jo käyttöä (vaikka päivisin onkin vielä 20 astetta lämmintä = ei niin hyvä). :)

Alkukesällä tein itselleni hihattimen, joka on kuvanottohetkellä ollut jo monta kertaa päällä ja siksi vähän reunoista lurpallaan. Lankana käytin Dropsin Limaa, jossa on 65 % villaa ja 35% alpakkaa. Aivan erinomaisen sopiva lanka, ihanan pehmeä ja lämmin. Väri on tummanharmaa ja värikoodi on 0519, jos joku on moista yksityiskohtaa vailla. Tähän taisi mennä vähän vajaa 8 kappaletta 50g:n keriä. Ohje on omasta päästä, mutta käytännössä se menee näin: neulo sopivasti resoria, vaihda paksummat puikot (5) ja neulo sileää pyörönä, tee pitkin hihaa tarpeeksi lisäyksiä omaa käsivartta varten ja kun hiha ulottuu melkein kainaloon jatka tasona selän leveyden verran ja vähän ylikin. Sitten silmukat jälleen yhteen pyöröksi ja kavenna toisessa hihassa samalla tavalla kuin ensimmäisessä teit lisäykset, vaihda resoriin vähän ohuemmat puikot ja neulo hiha loppuun. Sitten kerää kaikki silmukat selkäkappaleen ylä- ja alareunasta sekä kainaloaukoista ja neulo joustinta tarpeeksi pitkälle. Jos joku haluaa tarkemman ohjeen kavennuksien määristä ja muista pituuksista, niin sellaisen saa pyytäessä. Tämä on oikeasti todella mukava vaate. :)

Kun käytin em. hihatinta työpaikalla, niin sain tilauksen samanlaisesta, mutta lisäväreillä. Tässä työssä on edelleen käytössä sama Dropsin lanka, mutta harmaan lisäksi siinä on punaoranssia (0707), vihreää (0705) ja beigeä (0619). Malli on muuten sama, mutta kaitaisemmalle ihmiselle tein vähemmän lisäyksiä hihoihin. Hihattimen lopullinen paino on n. 370 g. Raidat tein "omalla ohtamitalla", onneksi niiden ei tarvinnut olla symmetrisiä. Punaista ja vihreää meni yksi kerä (tai vihreää saattoi mennä vähän toista kerää, kun ostin varuilta kaksi) ja beigeä kaksi, joista toinen kokonaan kaulukseen, ja harmaata sitten vissiin se vajaa neljä. Itse en ole mikään beigen ylin ystävä, mutta tosi hienosti se tuohon sopii, tykkään kyllä.

Raitahihattimen kanssa yhtä aikaa valmistui oikein vanha kunnon kalastajaneule. Ohje on Novitan (kliks), samoin kuin lanka: 7 veljestä. Kaulukseen ja hihansuihin käytin Nalle-lankaa, arvelin ettei se kutita niin paljoa ja koska kaulus on kaksinkertainen niin 7 veljestä olisi kyllä ollut ihan liian paksua siihen. Ohjetta ei tarvinnut muutoin muokata, paitsi hihoihin tein 5 cm lisää pituutta ja se oli kyllä tarpeen. Väri on keskiharmaa (043 tai 048) ja paidan koko on XXS; lankaa meni muistaakseni n. 600 g (?). Neuloin hihat ja vartalo-osan (kainaloihin asti) pyöröneuleena, näin ommeltavia saumoja jäi mukavan vähän jäljelle. En ole aiemmin tehnyt raglanhihoja, mutta nytpä aukesi sekin hienous. Nappilista olisi minusta saanut alkaa alempaa, mutta ei se käytössä onneksi ole noin "lyhyenläntä". Tästä tuli kyllä tosi kiva paita, tiedä vaikka tekisin samanlaisen itsellekin joskus, olisi varmasti talvipakkasilla lämmin. :)

Viimeisen villapaidan langanpään päättelin viikko sitten torstaina (nyt on perjantai) ja sen jälkeen olen neulonut 5,5 villasukkaa (puolipitkillä varsilla) ja meinaan saada kuudennen tänä iltana vielä valmiiksi. Sitten olisi hetkeksi aikaa taas sukkia tallattavaksi. Joten saisi se syksykin kunnolla tulla. ♥

Tätitouhuja

Puikot on suihkineet koko pitkän kevään ja mikäs on suihkiessa, kun syykin on hyvä. Minusta tulee nimittäin (jos kaikki menee hyvin) täti (!). Tällaisia myttösiä olen saanut aikaiseksi, aika näyttää onko koot yhtään sinne päin. Onneksi lähipiirissä on asiantuntijoita, joilta olen saanut asiantuntemusta lainaksi.

Ensimmäisenä tummankeltainen neulottu vaunupeitto, jossa on virkatut turkoosit reunukset. Pitkille sivuille tein virkkuureunukseen nyppyrivin koristeeksi. Lankana on jotain vesipestävää villalankaa, joka on aavistuksen paksumpaa kuin 7 veljestä.

Pieniä töppösiä ja vanttuita luulisi nopeatekoisiksi, mutta kummatkin on purettu pariin otteeseen, kun ensin tuli liian pientä (joku sovituskappale olisi tervetullut) ja sitten liian suurta ja lopuksi tein sitten siltä väliltä ja tuli luultavasti sopivat. Myssy on sentään suoraan ohjeella tehty ja se meni kertayrittämällä oikein, joskin lopullinen testaus on luonnollisesti sillekin tekemättä.

Villahaalari on kokoa 70 ja lankana Gjestalin Maijaa (sinapinkeltainen) ja Novitan Nallea (oranssi ja turkoosi). Ohje on sovellettu Novitan mallista, siinä oli jotain nalleja ja mitä lie ja semmoisia imelyyksiä en lapsiraukalle ruvennut askartelemaan. Lahkeissa ja hihoissa raidat ei ole symmetrisiä, kahden samanlaisen kappaleen tekeminen on edelleen vähän tylsää. Parantelin kameran asetuksia pariinkin otteeseen, mutta värit jäi ehkä vielä hiukan hohtaviksi, luonnossa erot ei ole ihan noin räikeät.

Toinen peitto on vielä kesken ja kuvan ottamisen jälkeen kokokin on jo tuplaantunut. Lankana on Dropsin Alpaca ja värejä vihreä, limehtävä vihreä, keltainen joka näyttää neuleessa oranssimmalta kuin kerällä ja harmaa. Ihan kiva kombinaatio (minun mielestä). Tästä peitosta tulee hiukan isompi, sellainen mihin vauvan voi vaikka kapaloida, jos on tarvis. Ja ohuempikin tämä tietysti on. Pinta on vielä hiukan kuppaisen näköinen, mutta se asettuu kyllä kunhan kastelen sen sitten aikanaan.

Sukupuolineutraaleja värejä ja ihan tarkoituksella. Ja värejä on, kuten näkyy, myös käytetty. Lohdutuksena sanottakoon, että kohde kasvaa näistä kyllä melkoisen nopeasti ulos. X)

Joululahjoja, osa 2

Sain siskolta kuvia lopuista jouluneuleista, joten tässä ne.

Ponchoja valmistui kaksi, toisessa on lankana Novitan Isoveljeä ja toisessa Dropsin Nepalia. Ovat suunnilleen samanpaksuiset langat ja väritkin melkein samanlaiset. Puikon koko taisi olla 7. Ohje on Kalastajan vaimo -blogista. Ponchoista tein hiukan pienempiä kuin alkuperäisestä, sillä ihan noin väljästi roikkuvaa ei ollut tarvis tehdä, vaan enempi semmoinen toimistokäyttöön soveltuva. Testasin toista ponchoa sen valmistuttua ja se toimi hartioiden hytinälämmittimenä paremmin kuin hyvin. Muokkasin alkuperäisohjetta sen verran, että jätin monimutkaisemman palmikko-ohjeen pois ja nitkuttelin kaksi samanlaista kappaletta. Ja ohjehan on tietysti sikahelppo.

Äiti oli vailla jonkinmoista lukunuttua ja pienen googlettelun jälkeen löysin suuntaa antavat silmukkamäärät ja sitten vaan neule tulille. Sen kummempaa ohjetta tälle ei ole, kirjoitan tarkemmat yksityiskohdat ylös jos joku niitä haluaa. Vastaavia ohjeita on kuitenkin "joka paikka" pullollaan. Hihatin on aloitettu toisesta ranteesta, johon tein ensin sukkapuikoilla muutaman sentin joustinneuleresorin, sitten lisäsin silmukoita ja jaoin silmukat pyöröille. Sitten vaan neuloa nitkuttelin tasona toiseen ranteeseen asti, jolloin kavensin silmukoita ja neuloin sukkapuikoilla joustinneuletta. Sitten ompelin sivusaumoja jonkun matkaa umpeen = hihat. Lopuksi keräsin selän+niskan+kainaloiden reunasta kaikki silmukat pyöröille ja neuloin joustinta jonkun kymmenen senttiä. Lankana on Dropsin Alpaca, puikkojen kokoa en jaksa lähteä tarkastamaan, olisiko ehkä 3,5?

Siinäpä ne nyt sitten on. Nyt puikoilla on puolison kaulahuivi. Pipon se jo saikin, mutta niistä lisää tuonnempana. :)

(Niin joo, itselle jäi ponchokuume ja omaan versioon on jo langat hankittuna.)

Joululahjoja

Tässä on nyt muutama joululahjakuva, eli ne jotka muistin itse kuvata. Laitan lopuista kuvia sitten, kun joku ottaa ne ja lähettää minulle. Kaikkiin tekeleisiin on tullut toive saajan suunnalta.

Sisko sai kasvivärjätyistä langoista säärystimet. Lanka on luultavasti Novitan Nallea tai vastaavaa, määristä ei ole hajua, käytin kerien loppuja näihin.

Toinen sisko sai kotilöllöilyä varten palmikkosukat, lankana 7 veljestä. Palmikon ohjeen löysin jostain kirjasta, jonka nimeä en saa nyt mieleen. Sukan varsi on muuten suora (palmikon kohtaa lukuunottamatta), mutta takana on nilkan kohdalla pieni pätkä joustinneuletta.

Äiti toivoi itselleen mustat lapaset ja sellaiset sai (on aika voitokas olo, että sain niistä näin selvän kuvan). Näissä lankana myös 7 veljestä ja palmikko on perusvalepalmikko, joka on siitä kiva tehtävä, ettei siihen tarvita apupuikkoa. Voi vaan suhkutella menemään. Lapasen suuaukossa on pari kierrosta oikeaa ja nurjaa valkoisella langalla.

Vihreä huivi lähti kaverille Tampereen suuntaan. En ennättänyt pingottamaan huivia, joten se on reunoista vähän lurpallaan, mutta eipä sitä ole ihan viivasuoraksi tarkoitettukaan. Lankana on ihanaakin ihanampi Dropsin Alpaca, jota taisi mennä huiviin joku 3-4 kerää. Ja väri on kaikkein kaunein mitä olla voi, ihana sammaleen vihreä. Vivaldi-huivin ohje on Punoksia puikoille -kirjasta ja tykkään ohjeesta paljon, sillä ohuestakin langasta saa kuohkean ja lämpöisen huivin.

Tein vielä äidille hihattimen ja kummallekin siskolle ponchot, mutta niistä odottelen yhä kuvia saapuvaksi, joten palaan asiaan myöhemmin. Toisen siskon mies sai lisäksi perusperusvillasukat harmaasta sukkalangasta, ne pilkahtavat ylimmän kuvan taustalla, mutta en tullut niitä sen kummemmin kuvanneeksi, kun ei niissä mitään erikoista ole. Oma mies ei saanut lahjaksi yhtään mitään omatekemää, sille kun tulvii villasukkia ovista ja ikkunoista ja nytkin taitaa olla 16 paria villasukkia odottamassa käyttöä (kerrottakoon vertailun vuoksi, että minulla on viisi paria ehjiä villasukkia. Suutarin lapsella jne.). Pipoa olen miehelle tekemässä, mutta sen ei tarvinnut ehtiä pukin konttiin, joten sitähän ei oikeastaan lasketa. :D

Tulevan vuoden projekteihin kuuluu varmasti aika lailla neulomista ja muita tuttuja puuhia, mutta paikallisella kansalaisopistolla on nyt keväällä tarjolla paljon mielenkiintoisia kursseja, joista voi tarttua mukaan jotain ihan uuttakin tekemistä ja aivojen virkistystä. Kursseja odotellessa toivottelen hyvää vuoden alkua ja runsaasti kivoja ideoita tulevalle vuodelle. :)

Neuloosin kourissa

Kevyet kaksi kuukautta on hurahtanut ilman, että olen tehnyt oikein mitään. Monta tv-ohjelmaa on katsottu ilman ainuttakaan käsityötä, mikä on ollut melkoista tuhlausta. Mutta olenpahan joutoaikana saanut luettua sentään monta kirjaa, asia, jota ei vaan sovi väheksyä.

Viikko sitten nostin lankakorin jälleen sohvan viereen ja laitoin puikot laulamaan. Ihan yks kaks yllättäen. Mutta siitä kohta lisää. Laitan ensin kuvat viimeaikaisista korttiaskarteluista, nämä sentään sain tässä "loman" aikana aikaiseksi.

Kaava on vanha, ympyröistä kasatut kukat ovat pääaiheena kummassakin kortissa. Tykkään noiden tekemisestä, mutta koska tuo ympyröitä tehtaileva kuvioleikkuri (toivottavasti ette kuvitelleet minun leikkelevän niitä käsin) on alkanut tylsistyä, eikä muutenkaan toimi ihan priimasti, niin seuraavaan korttiin saatan kehitellä jo jotain muuta. Kuulemma leikkuria voisi terottaa leikkelemällä foliota, mutta en tiedä toimiiko se tässä tapauksessa, kokeilen kyllä ennen kuin nakkaan leikkuria kuvitteellista vesilintua.

Joka tapauksessa syyskuussa sain työpaikalta toimeksiannon 60-vuotiskorttiin. Tarkoitus oli tehdä kannesta juhlava ja arvokas ja revitellä sitten kortin sisällä sitten (työpaikan tyyliin) enemmän. Päädyin siis tekemään kannen valkoisesta kartongista ja painoin siihen valmiiden sabluunoiden läpi kohokukkia.

Kortista tuli kolmiosainen ja päällystin jokaisen osan sisäpuolelta vihreällä kartongilla, mikä antoi myös tukevuutta korttiin. Sitten vaan kukkia sekaan ja muutama punainen pallo huvikseen ja "särmää antamaan". Teksti ei näy kuvassa ihan kokonaan, siinä lukee "Kun nuorena täyttää kuusi ja nolla, on vanhana sitten lysti olla!". Nuo taitteet ja kortin reunat on sipaistu vihreällä leimasintyynyllä, hain sillä vähän yhdistävää tekijää kannen kanssa, joka muuten on aika erityylinen.

Ihan sataprosenttisen tyytyväinen en tähän korttiin ollut, kartongin taittelu meni alusta lähtien millin vinoon ja siitä kärsi sitten koko lopputulos. Mutta eiköhän tuo asiansa ajanut, toivottavasti ainakin. :)

Toisen kortin tein jo aiemmin, jotakuinkin heti kun sain tiedon lähestyvistä viisikymppisistä. Mikä oli erittäin hyvä päätös, eipähän tarvinnut kortin takia stressata enää myöhemmin (ei niin, että kortit yleensä mikään stressinaihe olisi, mukavahan noita on tehdä ja jos ei askartelupeukalo satu toimimaan, niin kaupan korttejakin on jemmassa). Itse kemut juhlittiin vasta viime viikonloppuna ja olipa helppoa napata valmis kortti hyllystä ja runoilla vain tekstit paikoilleen. :)

Lokakuisten synttäreiden takia lähdin ideoimaan korttiin syksyteemaa, mutta jossain vaiheessa päätin raikastaa alkuperäistä kelta-oranssi-punaista-suunnitelmaa sinisellä, mikä oli kyllä oikein onnistunut valinta. Reunoja on jälleen kerran sutattu leimasintyynyillä.

Kortin sisälle tein tekstejä varten yhden isomman ja yhden pienemmän kukan, joiden isommat keskustapallot on leikattu käsin. Tuota voisin käyttää jatkossakin, kukista tuli aika kivat. Ja koska viisikymppisiä juhlittiin ja juhlakalu toivoi avustusta matkakassaan, niin olisiko ollut tuhlausta olla käyttämättä setelin valmiita numeroita, olisiko? Pieneksi taiteltu seteli on yhdestä taitteesta klemmarilla kiinni ja koska raha oli kuitenkin tarkoitettu irrotettavaksi, niin päätin lisätä sen alle pienen ekstrailahdutuksen. X)

Joulukortitkin on tehty jo aikaa sitten (en ole tainnut niin toimettomana ollakaan, kuin ensi alkuun kuvittelin). Niistä ei tietenkään tule vielä kuvaa, mutta tässä vähän maistiaisia. Ja ei, en tehnyt sinisiä kortteja.

---

Nyt niihin neulomuksiin. Pitkän (minulle) tauon jälkeen päätin aloittaa kevyesti ja koska joulumieltä on jo kasapäin ilmassa ja mielessä, niin tartuin Arnen ja Carloksen Joulupallot-kirjaan ja kaivelin sieltä esille mieluisan ohjeen. Sydänpallo syntyi iltapäivässä (lankana 7 veljestä ja Gjestalin Janne) ja neuloosi yltyi kuumeiluksi.

Sitten testasin kesällä ostamaani ohutta sukkalankaa. En osannut arvioida sen riittävyyttä, joten päädyin tekemään lyhytvartiset unisukat. 100 grammasta olisi syntynyt helposti pidempivartisetkin sukat, mutta noista tuli kyllä muuten oikein hyvät. Värit ei ehkä ole ihan sataprosenttisesti minua, mutta en valita, lanka on ihanaa.

 Lanka: Regia Design Line Kaffe Fasset "Random Stripe"
(75% villaa, 25% polyamidia)
Menekki: lyhytvartisiin naisten sukkiin alle 50 g
Puikot: 3 mm:n sukkapuikot

Sama lanka erivärisenä ja tällä kertaa puikottelin itselleni ohuet syyslapaset. Nuo on jo otettu käyttöön ja hyviksi todettu. Värit on ♥!

Lanka: sama kuin yllä, sävy Heather
Menekki: naisten lapasiin alle 50 g
Puikot: 3 mm:n sukkapuikot

Sitten satuin puolivahingossa Kalastajan vaimo -blogista löytämään kaulurin ohjeen (linkki, kliks) ja koska harmaiden lankojen laatikossa oli sopivasti ihanan pehmeää lankaa, niin päätin neulaista yhden kaulurin itsellenikin. Ohjeesta poiketen loin vain 140 silmukkaa, mutta ohjeen mukaisesti kavensin kuitenkin kummallakin sivulla yhden palmikkomallikerran pois. Tällä tapaa kaulurin yläosasta tuli mukavan tiivis, enemmän "villapaidan kaulus", alkuperäisessä ohjeessa kauluri on paaaljon väljempi, omani ei siis mene hartioiden peitoksi. Ja tästä tuli älyttömän hyvä, kunpa vaan oisi jo kylmempää.

Lanka: Gjestal Bris (50% villaa, 50% soijakuitua, 

huopuu varmasti jos pesee pesukoneessa)

Menekki: alle 100 g

Puikot: 7 mm: n pyöröpuikko

Seuraavana tekeillä on Punoksia puikoille -kirjasta (linkki, kliks) löytynyt helppoakin helpompi Vivaldi-huivi. Tein jo aiemmin yhden kappaleen harmaasta Novitan Rose -mohairista ja se huivi on kyllä ollut yksi parhaita tekeleitäni ikinä. Sen lisäksi, että se on erinomaisen lämmittävä kaula- tai hartiahuivina, niin rullalle käärittynä se on loistavin niskatuki ikinä. Olen ottanut sen ties kuinka monelle reissulle mukaan ja aina se on paikkansa lunastanut.

Tällä kertaa teen Vivaldia vihreästä Drops Alpacasta (100% alpakan villaa), joka on pehmeä ja kutittamaton lanka, mutta ei niin pörheä kuin mohair. Saa nähdä onko lopputuloksessa millainen ero ensimmäiseen verrattuna. Drops Alpacaa olen aiemmin testaillut mm. kynsikkäissä ja vaikka se on ohut lanka, niin sen lämmittävyys on oikein hyvä ja mikäpä estää käyttämästä sitä vaikka kaksinkertaisena. Dropsin lankoja myyvissä lankakaupoissa (tai ainakin niissä kahdessä, joiden sivuja eilen vilkuilin) on muuten meneillään Alpakkajuhla ja alpakkalangoista saa alennusta. Laitan esimerkiksi Lankatalo Tapion kaupan, jossa surffailin  eilen vähän fiilistelemässä. ;)

Mission complete

Tässä pari heinäkuista projektia, joihin tuli tärvättyä vähän enemmän aikaa. Ensimmäisenä on jälleen yksi synttärikortti, saajana oli viisikymppisiä viettänyt mies, jonka harrastuksiin kuuluu mm. saksofonin soitto ja "intohimoinen" siivous. Hiiretkin liittyvät olennaisesti synttärisankariin, joten toteutin ihan ensimmäisen asian, joka näistä asioista tuli mieleen. Olen lapsesta asti rakastanut niitä mielikuvituksellisia kotirakennelmia, joita lastenkirjoissa kaikenkarvaiset eläimet ovat itselleen kyhänneet. Mitä enemmän huoneita ja kaikenmaailman komeroita ja salakäytäviä ja kummallisia ikkunoita, niin sen parempi. Tältä pohjalta syntyi hiirten saksofonikoti.

Kortti on A4-kokoinen ja isoimmat värialueet on tehty erivärisistä kartongeista. Leimasintyynyillä olen taas hangannut papereihin vähän sävyjä ja sitten vaan leikkaamista ja liimaamista (= teippaamista) niin kauan kuin mielikuvitus antaa myöten. Viimeistelyyn käytin puuvärejä ja hyvin ohutkärkistä tussia.

Tämä "savumerkkiteksti" on myös synttärisankarin inside-juttuja.

Kortti oli saanut vissiin ihan kivasti huomiota ja tykkäämistä, joten sen osalta tehtävä suoritettu. :)

---

Toinen homma oli sitten oikea stressipesäke. Sain tehtäväksi tekstata Suviseurojen uuden viestikapulan, jonka tekstiä oli vähän uudistettu ja muokattu vanhasta versiosta.
Alla on ensin vanha kapula. Muun muassa tuon suojaputkilon alla on piilossa kohtia, joiden takia piti uutta ryhtyä valmistelemaan. Muutoinhan tuo oli tosi kauniisti kirjoitettu ja koristeltu. Tekstistä näkyi kyllä tekstauskokemus, kirjainten välit oli tasaiset ja käsiala kaunista.

Teksti tuli siis A3:n kokoiselle nahalle ja tekstin korjailuun ei juuri ollut mahdollisuuksia, nahka imaisi musteen sekunnissa. Aloitin sunnuntaiaamuna kahdeksalta tekstaamalla tekstin ensin A3:lle paperille, mihin meni jo pari tuntia. Kädenlepuutuksen ja hartioiden pyörittelyn jälkeen ryhdyin tekstaamaan nahalle ja iltapäivällä neljän aikaan teksti oli vihdoin valmis.
Alla oma tekstaus, nahkaa ei ole leikattu vielä määrämittaansa, eikä sen puoleen koristeltukaan ja nuo taitokset on tulleet nahan säilytyksessä. Selvisin vain yhdellä kirjoitusvirheellä ja senkin sain maastoutettua kohtalaisen hyvin. Muuten työstä tuli ihan siisti, joskin nyt tekisin pari asiaa eri tavalla, mutta "jälkiviisaus on eksaktia tiedettä". Tuon Lapinlahti 2012 -tekstin alle tulee jatkossa jokaisen suviseurapaikkakunnan nimi ja vuosi, siksi alalaidassa on runsaammin tyhjää tilaa.

Aika voittajaolo oli kyllä tuon jälkeen ja illalla palkitsinkin itseni saunalla ja Alahovin viinitilan aiheeseen sopivalla Paratiisi-siiderillä. :P

Sadepäivien iloksi

Edellisessä postauksessa esittelin hiukan maistiaisia tulevasta, eli sen harmaan jutun, jota olin aloitellut neulomaan.

Harmaa juttu oli torkkupeiton alku ja peitto on nyt valmis. Käytin siihen kahta eri sorttia harmaata ja  luonnonvalkoista sekä raitaosuuksiin satunnaisia keriä.

Viininpunaista (ja valkoista ja harmaita) lukuunottamatta raitojen värit on kasvivärjättyjä, mukaanluettuna tuo melkoisen täräkkä oranssi.

Lankana on seitsemän veljestä ja sitä kului vähän vajaa kerä yhteen leveään raitaan. Puikkona oli 7 mm pyöröpuikot, minkä vuoksi tuo oli aika nopsa tehdä. Ohje on Kotivinkin 101 ideaa-lehdestä, uusimmasta jos en ihan väärin muista. Kirjoitetussa ohjeessa on pieni virhe tuossa "reikäisessä" kohdassa, mutta ohjeen apukuvassa se on oikein. Jos joku tarvitsee tarkempia tietoja, niin kerron toki sitten. Peiton leveys on noin metrin luokkaa ja pituuden saa valita tietysti mieleisekseen, tuossa omassani se on suunnilleen 1,4 m, eli juuri passeli sohvan nurkassa istuskeluun. :)

Niin ja kyseessähän on sitten ihan sikahelppo ohje, kaikki muut kierrokset on oikeaa tai nurjaa ja tuo kuvion muodostava kerros on sekin tehty langankierroilla ja yhteenneulomisilla, aaltokuvion saa ikäänkuin bonuksena. Jonkinlaiset paikkamerkit kannattaa laittaa jokaiseen mallikerran vaihtumiskohtaan (ks. eka kuva), helpottaa kuvion seuraamista huomattavasti. :)

Valmis!

Kirjoittelin helmikuussa enemmän vaiheessa olevista kirjontatöistä ja joku aika sitten sain yhden pitkään hiertäneen työn valmiiksi. Tämän neulakirjan teko tyssäsi jossain vaiheessa, kun en saanut sitä kirjottua mieleiseksi. Valkoinen reunus ei vaan istunut takakannen UK:n lippuun ja en kehdannut tehdä sitä väkisinkin valmiiksi.

Sitten vaan yksi kaunis päivä päähän pälkähti ratkaisu. Purin reunuksen valkoisella kirjotun osion ja vaihdoin tilalle tummansinisen langan ja tällainen siitä sitten tuli. Kirjan sisälle tuli pari "sivua" valkoisesta flanellikankaasta ja ompelin ne keskisaumasta tummansinisellä langalla, joka maastoutui hyvin tuohon selkämykseen. Tarkkasilmäinen näkeekin kuvassa turkoosin lehdykän vieressä vielä erillisen tummansinisen ompeleen.

Tässä vielä kirjan sisältöä. Flanellisivujen reunat siistin, kunhan satun joskus vastakkain harkkosaksien kanssa. Kirjonnan pohjakankaan ompelin käsin nurjalle puolelle vuoreksi, kuvassa näkyykin kirjan alalaidassa sauma, johon ompelin pohjakankaan ylä- ja alalaidat yhteen, lisäksi kummastakin päädystä on käännetty kankaan liepeet sisään ja ommeltu kiinni. Harjoittelin oikein miniminipistoja ja kyllä siitä tuli ihan siisti.

Tuli aika kiva. :)

Raitarivejä

Joulun jälkeen oli ilmassa vähän neulontakyllästymistä ja sen seurauksena innostuin vihdoin virkkaamaan vessaan uutta mattoa ontelokuteista, jotka tilasin jo viime kesänä Kauhavan Kangasaitasta, mistä myös maton ohje on peräisin. Kude loppui kun matto oli muutamaa kierrosta vaille valmis ja sitä piti tilata vielä kilo lisää, onneksi toimitus oli tosi nopea. Uusi kude oli vähän tiivimmän tuntuista kuin vanha, vaikka samaa kudetta olin ostavinani. En tiedä vaikuttiko se sitten tuohon reunojen lurpattamiseen, kun ennen kuteen vaihtumista matto on ihan tasainen. En ole vielä jaksanut purkaa ja korjata ja matto on jo käytössäkin (tosin päättelemättä), kun on niin ihanan pehmeä, eikä noista mutkista pienessä vessassa ole niin haittaakaan. Sisäinen ammattietiikka vaatii kyllä korjaustoimenpiteitä. Maton halkaisija on suunnilleen 130 cm ja väri luonnonvalkoinen.

Kudetta jäi jäljelle ison nyrkin kokoinen kerä ja siitä sain juuri ja juuri aikaiseksi pienen seinäpussukan. Vessaan pääsi tämäkin. Tässä kuvassa kuteen väri on parempi, vaikka sama valaistus on kummassakin. :]

Pitkällisen vitkuttelun jälkeen sain parissa päivässä valmiiksi ne -aiemmin mainitut- vihreä-mustat Cthulhu-lapaset. Niistä unohdin ottaa kuvan ennen postittamista, pitäisikin pyytää saajaa kuvaamaan ne.

"Pakollisten" uurastusten jälkeen  (matto oli myös pakollinen, sillä halusin saada matonkudepahvilaatikon tyhjäksi ja pois tilaa viemästä) olen hemmotellut itseäni uusilla villasukilla. Näissä nyt ei ole mitään sen kummempaa, lähinnä käytin värien valintaan vähän enemmän aikaa, kun halusin saada jämäkeriä käytettyä.

Nämä lyhytvartiset "ilta- ja yösukat" on itse asiassa varsin mainiot ja ihanan nopeatekoiset. Punainen ja vihreä lanka ovat ihan sellaisenaan seitsemää veljestä ja halju kellertävä (yksinään ei ole ollenkaan noin vahvasti keltainen) on myös samaa lankaa, mutta alunperin valkoista ja sittemmin kasvivärjättyä. Näitä ei-oikein-minkään-värisiä lankoja tulee silloin tällöin padasta ja niitä sopii hyvin käytellä tämmöisiin raitajuttuihin (tai värjätä uudelleen).

Sitten on kehitteillä vielä tämmöinen saamelaispukujen inspiroima juttu, josta on valmiina vasta tämä itselle muistiin näpätty mallikuva. Saa nähdä mitä siitä tulee, värit on ainakin mieleiset. :)