Monenmoisia koukeroita

Villasukkaviikon satoa. Lankana kaikissa 7 veljestä ja kuten kuvasta näkyy, kahta eri harmaata on käytetty. Aiemmin olen tykännyt tuosta tummemmasta, mutta vaaleampi harmaa kolahti nyt enemmän, vissiin sen takia, koska se on enemmän luonnollisen villan värinen. Tai jotain.

Sukkaprojektin jälkeen keskityin pikkunäpertelyyn ja kaivoin askarteluhuopavaraston esille. Osan tuotoksista (2 kpl) tuon näytille vasta myöhemmin, kunhan ne on menneet aikanaan saajilleen, mutta tein jotain itsellekin. Tästä ensimmäisestä piti tulla alun alkaen ihan muuta, mutta siitä tulikin rintakoru. Rakastuin tuohon ihan täysin, joku oikeanlainen vintagevivahdus siinä on ja se on juuri minun näköinen. ♥

Tämä on sitten viimeisin tuotos ja yhä keskeneräinen. Näitä tulee kaksi ja ne ovat lasinalusia olohuoneen pöydälle. Pöydän pinta oli jo meille tullessaan aika heikolla hapella, enkä halua läikityttää sitä enää enempää. Harvoin siinä on laseja tarvinnut säilytellä (kas kun siinä on yleensä niin paksulti muuta roinaa, hah), mutta onpahan nyt varuilta. :)

Kanttaan tuon palasen vielä tuolla vihertävällä langalla ja ompelen siihen samalla samanlaisen pohjapalan kiinni. Nuo lehdet näyttävät kuvassa paksummilta mitä ne oikeasti ovatkaan, mutta ei siinä kyllä lasi/muki keiku, testasin jo.

Harjoittelin tällä viikolla pitkästä aikaa vähän kalligrafiajuttuja ja (suunnilleen) viidensadan aiemman kiekuraharjoituksen jälkeen ollaan nyt siinä pisteessä, että kehtaan julkaista tuotoksesta kuvan. Olen tähän hyvin tyytyväinen, olkoonkin että harjoittelua saa kyllä vielä jatkaa. :)

Neuloosin kourissa

Kevyet kaksi kuukautta on hurahtanut ilman, että olen tehnyt oikein mitään. Monta tv-ohjelmaa on katsottu ilman ainuttakaan käsityötä, mikä on ollut melkoista tuhlausta. Mutta olenpahan joutoaikana saanut luettua sentään monta kirjaa, asia, jota ei vaan sovi väheksyä.

Viikko sitten nostin lankakorin jälleen sohvan viereen ja laitoin puikot laulamaan. Ihan yks kaks yllättäen. Mutta siitä kohta lisää. Laitan ensin kuvat viimeaikaisista korttiaskarteluista, nämä sentään sain tässä "loman" aikana aikaiseksi.

Kaava on vanha, ympyröistä kasatut kukat ovat pääaiheena kummassakin kortissa. Tykkään noiden tekemisestä, mutta koska tuo ympyröitä tehtaileva kuvioleikkuri (toivottavasti ette kuvitelleet minun leikkelevän niitä käsin) on alkanut tylsistyä, eikä muutenkaan toimi ihan priimasti, niin seuraavaan korttiin saatan kehitellä jo jotain muuta. Kuulemma leikkuria voisi terottaa leikkelemällä foliota, mutta en tiedä toimiiko se tässä tapauksessa, kokeilen kyllä ennen kuin nakkaan leikkuria kuvitteellista vesilintua.

Joka tapauksessa syyskuussa sain työpaikalta toimeksiannon 60-vuotiskorttiin. Tarkoitus oli tehdä kannesta juhlava ja arvokas ja revitellä sitten kortin sisällä sitten (työpaikan tyyliin) enemmän. Päädyin siis tekemään kannen valkoisesta kartongista ja painoin siihen valmiiden sabluunoiden läpi kohokukkia.

Kortista tuli kolmiosainen ja päällystin jokaisen osan sisäpuolelta vihreällä kartongilla, mikä antoi myös tukevuutta korttiin. Sitten vaan kukkia sekaan ja muutama punainen pallo huvikseen ja "särmää antamaan". Teksti ei näy kuvassa ihan kokonaan, siinä lukee "Kun nuorena täyttää kuusi ja nolla, on vanhana sitten lysti olla!". Nuo taitteet ja kortin reunat on sipaistu vihreällä leimasintyynyllä, hain sillä vähän yhdistävää tekijää kannen kanssa, joka muuten on aika erityylinen.

Ihan sataprosenttisen tyytyväinen en tähän korttiin ollut, kartongin taittelu meni alusta lähtien millin vinoon ja siitä kärsi sitten koko lopputulos. Mutta eiköhän tuo asiansa ajanut, toivottavasti ainakin. :)

Toisen kortin tein jo aiemmin, jotakuinkin heti kun sain tiedon lähestyvistä viisikymppisistä. Mikä oli erittäin hyvä päätös, eipähän tarvinnut kortin takia stressata enää myöhemmin (ei niin, että kortit yleensä mikään stressinaihe olisi, mukavahan noita on tehdä ja jos ei askartelupeukalo satu toimimaan, niin kaupan korttejakin on jemmassa). Itse kemut juhlittiin vasta viime viikonloppuna ja olipa helppoa napata valmis kortti hyllystä ja runoilla vain tekstit paikoilleen. :)

Lokakuisten synttäreiden takia lähdin ideoimaan korttiin syksyteemaa, mutta jossain vaiheessa päätin raikastaa alkuperäistä kelta-oranssi-punaista-suunnitelmaa sinisellä, mikä oli kyllä oikein onnistunut valinta. Reunoja on jälleen kerran sutattu leimasintyynyillä.

Kortin sisälle tein tekstejä varten yhden isomman ja yhden pienemmän kukan, joiden isommat keskustapallot on leikattu käsin. Tuota voisin käyttää jatkossakin, kukista tuli aika kivat. Ja koska viisikymppisiä juhlittiin ja juhlakalu toivoi avustusta matkakassaan, niin olisiko ollut tuhlausta olla käyttämättä setelin valmiita numeroita, olisiko? Pieneksi taiteltu seteli on yhdestä taitteesta klemmarilla kiinni ja koska raha oli kuitenkin tarkoitettu irrotettavaksi, niin päätin lisätä sen alle pienen ekstrailahdutuksen. X)

Joulukortitkin on tehty jo aikaa sitten (en ole tainnut niin toimettomana ollakaan, kuin ensi alkuun kuvittelin). Niistä ei tietenkään tule vielä kuvaa, mutta tässä vähän maistiaisia. Ja ei, en tehnyt sinisiä kortteja.

---

Nyt niihin neulomuksiin. Pitkän (minulle) tauon jälkeen päätin aloittaa kevyesti ja koska joulumieltä on jo kasapäin ilmassa ja mielessä, niin tartuin Arnen ja Carloksen Joulupallot-kirjaan ja kaivelin sieltä esille mieluisan ohjeen. Sydänpallo syntyi iltapäivässä (lankana 7 veljestä ja Gjestalin Janne) ja neuloosi yltyi kuumeiluksi.

Sitten testasin kesällä ostamaani ohutta sukkalankaa. En osannut arvioida sen riittävyyttä, joten päädyin tekemään lyhytvartiset unisukat. 100 grammasta olisi syntynyt helposti pidempivartisetkin sukat, mutta noista tuli kyllä muuten oikein hyvät. Värit ei ehkä ole ihan sataprosenttisesti minua, mutta en valita, lanka on ihanaa.

 Lanka: Regia Design Line Kaffe Fasset "Random Stripe"
(75% villaa, 25% polyamidia)
Menekki: lyhytvartisiin naisten sukkiin alle 50 g
Puikot: 3 mm:n sukkapuikot

Sama lanka erivärisenä ja tällä kertaa puikottelin itselleni ohuet syyslapaset. Nuo on jo otettu käyttöön ja hyviksi todettu. Värit on ♥!

Lanka: sama kuin yllä, sävy Heather
Menekki: naisten lapasiin alle 50 g
Puikot: 3 mm:n sukkapuikot

Sitten satuin puolivahingossa Kalastajan vaimo -blogista löytämään kaulurin ohjeen (linkki, kliks) ja koska harmaiden lankojen laatikossa oli sopivasti ihanan pehmeää lankaa, niin päätin neulaista yhden kaulurin itsellenikin. Ohjeesta poiketen loin vain 140 silmukkaa, mutta ohjeen mukaisesti kavensin kuitenkin kummallakin sivulla yhden palmikkomallikerran pois. Tällä tapaa kaulurin yläosasta tuli mukavan tiivis, enemmän "villapaidan kaulus", alkuperäisessä ohjeessa kauluri on paaaljon väljempi, omani ei siis mene hartioiden peitoksi. Ja tästä tuli älyttömän hyvä, kunpa vaan oisi jo kylmempää.

Lanka: Gjestal Bris (50% villaa, 50% soijakuitua, 

huopuu varmasti jos pesee pesukoneessa)

Menekki: alle 100 g

Puikot: 7 mm: n pyöröpuikko

Seuraavana tekeillä on Punoksia puikoille -kirjasta (linkki, kliks) löytynyt helppoakin helpompi Vivaldi-huivi. Tein jo aiemmin yhden kappaleen harmaasta Novitan Rose -mohairista ja se huivi on kyllä ollut yksi parhaita tekeleitäni ikinä. Sen lisäksi, että se on erinomaisen lämmittävä kaula- tai hartiahuivina, niin rullalle käärittynä se on loistavin niskatuki ikinä. Olen ottanut sen ties kuinka monelle reissulle mukaan ja aina se on paikkansa lunastanut.

Tällä kertaa teen Vivaldia vihreästä Drops Alpacasta (100% alpakan villaa), joka on pehmeä ja kutittamaton lanka, mutta ei niin pörheä kuin mohair. Saa nähdä onko lopputuloksessa millainen ero ensimmäiseen verrattuna. Drops Alpacaa olen aiemmin testaillut mm. kynsikkäissä ja vaikka se on ohut lanka, niin sen lämmittävyys on oikein hyvä ja mikäpä estää käyttämästä sitä vaikka kaksinkertaisena. Dropsin lankoja myyvissä lankakaupoissa (tai ainakin niissä kahdessä, joiden sivuja eilen vilkuilin) on muuten meneillään Alpakkajuhla ja alpakkalangoista saa alennusta. Laitan esimerkiksi Lankatalo Tapion kaupan, jossa surffailin  eilen vähän fiilistelemässä. ;)

Ihan kivoja juttuja

Käsityörintamalla on ollut hiukkasen hiljaista, mikään ei ole oikein saanut sellaista tekemisen paloa päälle. Mutta sitten se taas tuli ihan puskista ja nyt en malttaisi muuta tehdäkään, joten maassa rauha ja kaikki hyvin (ei niin, että nyt sen kummempaa rauhattomuutta olisi ollut tähänkään asti, mutta tiedätte varmaan kyseisen tunnelman).

Kävin ennen juhannusta kääntymässä värjäyskurssillakin, mutta ei näistä kevään alkukesän väreistä irtoa oikein mainittavia sävyjä. Värjäsin tällä kerralla jo aiemmin värjättyjä lankoja uusiksi ja niihin sain kyllä entisiä vähän paremmat sävyt, joten ihan harakoille kurssi ei sentään mennyt. Käytin kahden päivän kurssista kuitenkin vain yhden päivän, sen verran ajanhukkaa tämä kesävärjäily kuitenkin on, siis värien puolesta. Ja mikä ärsyttävintä, kansalaisopiston seuraava värjäyskurssi on (esitetyistä syksytoivomuksista huolimatta) vuoden päästä kesäkuussa. Kehtuuttaa. Pitäkööt tunkkinsa.

Mutta kuten sanottu, nyt on taas neulomisfiilistä ja sen kunniaksi ostaa päräytin itselleni synttärilahjaksi ison kasan lankoja. On sanottava, että nettikaupan kuvat lankojen väreistä ei olleet sinnepäinkään, mutta onneksi ahkerat neulebloggaajat kuvaavat tekeleensä hyvässä valossa ja niiden kuvien perusteella osasin valita valikoimista melkoisia herkkuja. En voi syyttää lankakauppiasta huonoista kuvista, koska tässäkään kuvassa ei näy sitä värien loistoa, mitä niissä oikeasti on, mutta kerron, että vihdoinkin vihreä on sellaista oikeaa, kunnon sammaleenvihreää! ♥ ♥ ♥

Tällä hetkellä puikoilla on tällainen kapistus, joka saanee raitoja ainakin noista kasvivärjätyistä langoista, jotka, luvalla sanoen, ovat hiukan paremman värisiä luonnossa nekin, valo syö näköjään kaikkein eniten vihertäviä sävyjä ja muuttaa ne kylmemmiksi, pöhpöh. Kuvan harmaa on sentään aivan itsensä värinen, kuinkas muuten. :P

Neulomisten ja muiden vastaavien juttujen ollessa tauolla olen askarrellut muutaman onnittelukortin. Ensimmäinen on työkaverille, joka on jo kauan aikaa suunnitellut auton hankintaa.. varsinainen tarina on pidempi ja avaisi kortin sisältöä hiukan enemmän, mutten jaksa sitä nyt tähän runoilla. Kuvaa saa klikattua isommaksi ja kyltissä lukee: "Ostettiin parasta mitä rahalla sai! Avain on virtalukossa ja virtalukko on hanskalokerossa".

Toinen kortti lähti työkaverin kummilapselle ristiäiskortiksi. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään liian vauvamaista ja vaaleanpunaista ja lopputulos oli kai ihan tykätty. Itse olen korttiin oikein tyytyväinen. Kukat on tehty leikkaamalla kartongista kuvioleikkurilla ympyrän mallisia palasia ja suttaamalla palasten reunat eri värisillä mustetyynyillä (/leimasinmusteilla.. mitä ne nyt on) ja sitten kukat on kasattu kaksipuoleisella teipillä ja kiinnitetty korttiin. Lehdet on leikattu käsivaralla, taitettu hennosti keskeltä ja sutattu taitoksen kohdalta sekä reunoista em. mustetyynyillä. Lopuksi koko kortin reuna on käyty vielä läpi vihreällä mustetyynyllä, näkyykin ehkä jos alemman kuvan klikkaa isommaksi, se antoi kuitenkin korttiin juuri sopivan loppusilauksen. :)

Nyt siirryn nauttimaan vapaasti viikonlopusta ja teen jonkun kivan raidan tuohon harmaaseen juttuun. X)

---

Ai niin. Elinalle vielä edellisen postauksen kommenttiin vastaukseksi: Tällaisen pussukan rakentelin joskus sukkapuikoille & virkkuukoukuille, tuon tyylinen voisi niiden talttojen kuskaamiseen olla ihan omiaan.

 Yläläppä käännetään alas estämään puikkojen putoilua ja koko komeus kääritään rullalle ja narulla kiinni. :)

Raitarivejä

Joulun jälkeen oli ilmassa vähän neulontakyllästymistä ja sen seurauksena innostuin vihdoin virkkaamaan vessaan uutta mattoa ontelokuteista, jotka tilasin jo viime kesänä Kauhavan Kangasaitasta, mistä myös maton ohje on peräisin. Kude loppui kun matto oli muutamaa kierrosta vaille valmis ja sitä piti tilata vielä kilo lisää, onneksi toimitus oli tosi nopea. Uusi kude oli vähän tiivimmän tuntuista kuin vanha, vaikka samaa kudetta olin ostavinani. En tiedä vaikuttiko se sitten tuohon reunojen lurpattamiseen, kun ennen kuteen vaihtumista matto on ihan tasainen. En ole vielä jaksanut purkaa ja korjata ja matto on jo käytössäkin (tosin päättelemättä), kun on niin ihanan pehmeä, eikä noista mutkista pienessä vessassa ole niin haittaakaan. Sisäinen ammattietiikka vaatii kyllä korjaustoimenpiteitä. Maton halkaisija on suunnilleen 130 cm ja väri luonnonvalkoinen.

Kudetta jäi jäljelle ison nyrkin kokoinen kerä ja siitä sain juuri ja juuri aikaiseksi pienen seinäpussukan. Vessaan pääsi tämäkin. Tässä kuvassa kuteen väri on parempi, vaikka sama valaistus on kummassakin. :]

Pitkällisen vitkuttelun jälkeen sain parissa päivässä valmiiksi ne -aiemmin mainitut- vihreä-mustat Cthulhu-lapaset. Niistä unohdin ottaa kuvan ennen postittamista, pitäisikin pyytää saajaa kuvaamaan ne.

"Pakollisten" uurastusten jälkeen  (matto oli myös pakollinen, sillä halusin saada matonkudepahvilaatikon tyhjäksi ja pois tilaa viemästä) olen hemmotellut itseäni uusilla villasukilla. Näissä nyt ei ole mitään sen kummempaa, lähinnä käytin värien valintaan vähän enemmän aikaa, kun halusin saada jämäkeriä käytettyä.

Nämä lyhytvartiset "ilta- ja yösukat" on itse asiassa varsin mainiot ja ihanan nopeatekoiset. Punainen ja vihreä lanka ovat ihan sellaisenaan seitsemää veljestä ja halju kellertävä (yksinään ei ole ollenkaan noin vahvasti keltainen) on myös samaa lankaa, mutta alunperin valkoista ja sittemmin kasvivärjättyä. Näitä ei-oikein-minkään-värisiä lankoja tulee silloin tällöin padasta ja niitä sopii hyvin käytellä tämmöisiin raitajuttuihin (tai värjätä uudelleen).

Sitten on kehitteillä vielä tämmöinen saamelaispukujen inspiroima juttu, josta on valmiina vasta tämä itselle muistiin näpätty mallikuva. Saa nähdä mitä siitä tulee, värit on ainakin mieleiset. :)

Lyocell, tencel - Vihreä huivi

Edellisessä postauksessa kerroin jo tekeillä olevasta lyocell(/tencel)-huivista. Huivi on edelleen vaiheessa, tosin tällä hetkellä neulon pelkkää sileää (reunasilmukat aina oikein), joten se siivittää työtä aika hyvin eteenpäin. Kävin kuistilla nappaamassa vaihekuvan: neule on ruttuinen, pilvinen päivä syö lämpöä sävystä (alla oleva penkkikin on luonnossa puunvärisempi), lanka ei näytä muutenkaan parasta puoltaan ja osa pitsikuviostakin on kuvan ulkopuolella ja sekin vähän mitä näkyy, ei sano juuri mitään. Mutta kunhan se on valmis ja pingotettu, niin katsotaan sitten uudestaan. :)

Olen yhä edelleen ihastunut tuohon lankaan, ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin keinokuitu. Saa nähdä millaiseksi muodostuu käytössä, toistaiseksi en voi kuin kehua. Kuvassa näkyy langan juuri sopivasti hohtava pinta, vaikka kerällä oleva kiiltää vähän liikaa, neuleessa on luonnollisemman näköinen. Mistään 80-lukulaisesta kiilulangasta ei siis ole kyse.

Tässä vielä tilkkanen informaatiota lyocellista:

"Lyocellia valmistetaan märkäkehruuprosessissa NMMO-liuottimen avulla. Tuotantoprosessi on hyvin ympäristöystävällinen, sillä liuotin on myrkytön ja se saadaan prosessin jälkeen talteen. Myös prosessissa käytettävä vesi kierrätetään. Tuotantoprosessi on suljettu ja siihen kuluu vähemmän energiaa ja vettä kuin perinteisessä selluloosamuuntokuitujen valmistuksessa.

Lyocellin kehittäminen aloitettiin 1978 ja kuituluetteloon se pääsi 1989. Nykyisin lyocelliä valmistaa kaksi tehdasta Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Lyocell on pehmeä ja silkkimäinen, se imee hyvin kosteutta eikä rypisty niin herkästi kuin viskoosi. Viimeistelyillä lyosellkankaan pinta saadaan persikkamaisen pehmeäksi. Lyocell käy hyvin erilaisten tuotteiden raaka-aineeksi: siitä voidaan valmistaa denimtyyppisiä kankaita vaatteisiin, työvaatteisiin sekä urheiluvaatteisiin. Lyocellia käytetään kankaina ja kuitukankaina myös teknisiin tekstiileihin.

Lyocellia hoidetaan samoin kuin viskoosia: vesipesu korkeintaan 60ºC:ssa vedessä, silityslämpötila korkeintaan 150ºC." Lähde

Kuvassa näkyy joku ruskehtava läntti keskellä työtä, mutta ei sitä onneksi oikeasti ole olemassa.

Lanka on myös mukava neulottava, ei nyppyynny eikä nuhraannu. Tuolle tötterörullalle pitäisi vaan keksiä joku pidike, jossa sen saisi pyörimään kunnolla. Sen verran liukasta lanka on, että puikolta pudonnut silmukka purkaantuu helposti pari kerrosta, mutta sitä nyt tapahtuu paremmissakin piireissä. :D  Riittoisaakin tuo on: rullan paino on n. 120g (muovitötterö painaa varmaan sen 20g?) ja tähän mennessä rulla on vajunut pari milliä. Ostin messuilta noita yhteensä kolme rullaa ja muistaakseni yksi maksoi suunnilleen 8 euroa. Jos (juhla)huivista tulee yhtään sellainen kuin ajattelin, niin ei mielestäni huonokaan investointi. :)