Olen yhä edelleen ihastunut tuohon lankaan, ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin keinokuitu. Saa nähdä millaiseksi muodostuu käytössä, toistaiseksi en voi kuin kehua. Kuvassa näkyy langan juuri sopivasti hohtava pinta, vaikka kerällä oleva kiiltää vähän liikaa, neuleessa on luonnollisemman näköinen. Mistään 80-lukulaisesta kiilulangasta ei siis ole kyse.
Tässä vielä tilkkanen informaatiota lyocellista:
"Lyocellia valmistetaan märkäkehruuprosessissa NMMO-liuottimen avulla. Tuotantoprosessi on hyvin ympäristöystävällinen, sillä liuotin on myrkytön ja se saadaan prosessin jälkeen talteen. Myös prosessissa käytettävä vesi kierrätetään. Tuotantoprosessi on suljettu ja siihen kuluu vähemmän energiaa ja vettä kuin perinteisessä selluloosamuuntokuitujen valmistuksessa.
Lyocellin kehittäminen aloitettiin 1978 ja kuituluetteloon se pääsi 1989. Nykyisin lyocelliä valmistaa kaksi tehdasta Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Lyocell on pehmeä ja silkkimäinen, se imee hyvin kosteutta eikä rypisty niin herkästi kuin viskoosi. Viimeistelyillä lyosellkankaan pinta saadaan persikkamaisen pehmeäksi. Lyocell käy hyvin erilaisten tuotteiden raaka-aineeksi: siitä voidaan valmistaa denimtyyppisiä kankaita vaatteisiin, työvaatteisiin sekä urheiluvaatteisiin. Lyocellia käytetään kankaina ja kuitukankaina myös teknisiin tekstiileihin.
![]() |
| Kuvassa näkyy joku ruskehtava läntti keskellä työtä, mutta ei sitä onneksi oikeasti ole olemassa. |

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti