Syksyn värjäyksiä

Tänä syksynä ei kansalaisopisto syystä tai toisesta pitänyt lainkaan värjäyskurssia, mikä on yleensä riittänyt minun värjäystarpeisiini enemmän kuin hyvin. Siksi päädyimme kaverin kanssa lainaamaan pari pataa opistolta ja värjäämään omin nokkinemme, samalla opastettiin paria vasta-alkaajaakin lajin saloihin.

Aiempina vuosina olen värjännyt mm. Virtain Villan kaksisäikeistä villalankaa sekä seitsemää veljestä. Tänä vuonna värjäsin taas villasekoitelankoja (olisiko ollut Novitan Woolia tai Nallea, en muista enää) sekä kaksi vyyhtiä Virtain Villan yksisäikeistä villalankaa.

Värikasveina meillä oli keltaisia ja punaisia sipulinkuoria, pietaryrttiä, mustaherukan mäskiä ja islanninjäkälää. Viimeksi mainitusta ei tainnut irrota kovin kummoista sävyä, mutta muista lähti ihan kiitettävästi. Mäskiä oli tosin aika vähän, mutta hennon vaaleanpunaisen sävyn se antoi silti.

Kuvassa vasemmalta lukien keltasipulilla, mäskillä ja pietaryrtillä värjättyjä lankoja. Sipulia oli lankojen määrään nähden paljon, kattilaan olisi mahtunut enemmänkin lankaa. Lopputulos on voimakas, jopa vähän teollinen oranssi, joskin luonnossa kauniimpi sävy mitä kuvassa.

Yhteen kattilaan laitettiin puolet punasipulia ja puolet keltasipulia ja väri on tosi kaunis, luonnossa vielä aavistuksen vihreämpi kuin kuvassa.

Loppuvaiheessa alkoi olla jo kiire kotiin, joten hutiloin vähän huuhtelujen kanssa ja onnistuin pyyhkäisemään huuhtelemattomalla mäskilangalla pietaryrttilankoja. Lopputuloksena (moneen kertaan huuhdeltuna) keltaisessa langassa on kaunis sininen sävy. Tuo täytyy ehdottomasti toistaa joskus ihan tarkoituksella, olisi hurjan hienoa saada sinistä väriä ihan kotikonstein! :)

Viikonlopun onnistumisiin lukeutuu sitten huutokaupasta pongattu (5 litran tai isompi) pata, joka sopii vallan erinomaisesti värjäyksiin. Lämmittelin miestä jo grillikatoksen rakennuspuuhiinkin, tiedä vaikka pystyisi joskus omalla pihalla väripatojen parissa pörräämään.

Tämä ihanuus minulla jo on aktiivikäytössä. Kansi olisi vielä hyvä löytää sille jostain, kuvassa on opiston kansi.

Talven aikana pitäisi saada värjätyistä langoista jotain kivaa jo aikaiseksi, tarpeeksi kauan olen niitä pantannut ihasteltavina. :P

Lyocell, tencel - Vihreä huivi

Edellisessä postauksessa kerroin jo tekeillä olevasta lyocell(/tencel)-huivista. Huivi on edelleen vaiheessa, tosin tällä hetkellä neulon pelkkää sileää (reunasilmukat aina oikein), joten se siivittää työtä aika hyvin eteenpäin. Kävin kuistilla nappaamassa vaihekuvan: neule on ruttuinen, pilvinen päivä syö lämpöä sävystä (alla oleva penkkikin on luonnossa puunvärisempi), lanka ei näytä muutenkaan parasta puoltaan ja osa pitsikuviostakin on kuvan ulkopuolella ja sekin vähän mitä näkyy, ei sano juuri mitään. Mutta kunhan se on valmis ja pingotettu, niin katsotaan sitten uudestaan. :)

Olen yhä edelleen ihastunut tuohon lankaan, ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin keinokuitu. Saa nähdä millaiseksi muodostuu käytössä, toistaiseksi en voi kuin kehua. Kuvassa näkyy langan juuri sopivasti hohtava pinta, vaikka kerällä oleva kiiltää vähän liikaa, neuleessa on luonnollisemman näköinen. Mistään 80-lukulaisesta kiilulangasta ei siis ole kyse.

Tässä vielä tilkkanen informaatiota lyocellista:

"Lyocellia valmistetaan märkäkehruuprosessissa NMMO-liuottimen avulla. Tuotantoprosessi on hyvin ympäristöystävällinen, sillä liuotin on myrkytön ja se saadaan prosessin jälkeen talteen. Myös prosessissa käytettävä vesi kierrätetään. Tuotantoprosessi on suljettu ja siihen kuluu vähemmän energiaa ja vettä kuin perinteisessä selluloosamuuntokuitujen valmistuksessa.

Lyocellin kehittäminen aloitettiin 1978 ja kuituluetteloon se pääsi 1989. Nykyisin lyocelliä valmistaa kaksi tehdasta Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Lyocell on pehmeä ja silkkimäinen, se imee hyvin kosteutta eikä rypisty niin herkästi kuin viskoosi. Viimeistelyillä lyosellkankaan pinta saadaan persikkamaisen pehmeäksi. Lyocell käy hyvin erilaisten tuotteiden raaka-aineeksi: siitä voidaan valmistaa denimtyyppisiä kankaita vaatteisiin, työvaatteisiin sekä urheiluvaatteisiin. Lyocellia käytetään kankaina ja kuitukankaina myös teknisiin tekstiileihin.

Lyocellia hoidetaan samoin kuin viskoosia: vesipesu korkeintaan 60ºC:ssa vedessä, silityslämpötila korkeintaan 150ºC." Lähde

Kuvassa näkyy joku ruskehtava läntti keskellä työtä, mutta ei sitä onneksi oikeasti ole olemassa.

Lanka on myös mukava neulottava, ei nyppyynny eikä nuhraannu. Tuolle tötterörullalle pitäisi vaan keksiä joku pidike, jossa sen saisi pyörimään kunnolla. Sen verran liukasta lanka on, että puikolta pudonnut silmukka purkaantuu helposti pari kerrosta, mutta sitä nyt tapahtuu paremmissakin piireissä. :D  Riittoisaakin tuo on: rullan paino on n. 120g (muovitötterö painaa varmaan sen 20g?) ja tähän mennessä rulla on vajunut pari milliä. Ostin messuilta noita yhteensä kolme rullaa ja muistaakseni yksi maksoi suunnilleen 8 euroa. Jos (juhla)huivista tulee yhtään sellainen kuin ajattelin, niin ei mielestäni huonokaan investointi. :)

Vuoden 2011 saldoa

Olen harrastanut käsitöitä enemmän tai vähemmän aktiivisesti suunnilleen yläasteikäisestä asti, eli jotakuinkin 20 vuotta. Välillä en ole tehnyt mitään ja välillä en ole muuta tehnytkään. Joka tapauksessa ihmisestä tietää jotain jo kun katsoo hänen tuotoksiaan, joten tässä esittelen jotain itsestäni ja vuoden 2011 tekosia.

Alkuvuodesta tehtailin pari Annis-huivia, tässä toinen pingotuksen jälkeen. Kuten näkyy, sileä yläreuna vetää rullalle ja sille pitäisi tehdä jotain (kunhan joskus jaksan). Lankana on käsinvärjätty Filigran Lace -puuvillalanka, ihanaa tavaraa. Toisen Anniksen tein punasävyisestä villalangasta, mutta se on edelleen pingottamatta, joten ei kuvaa.

Alkuvuodesta tein myös ranteenlämmittimet Noro Silk Garden -langasta, saisivat olla vähän pidemmät, mutta lankaa ei ollut enempää ja kyllä nuo asiansa ajavat, erityisesti tähän aikaan vuodesta.

Keväällä neuloin Paksujen lankojen hävitys -shaalin, siitä ei ole kuin huono sisällä otettu kuva, jossa värit on päin peetä. Lisäksi se on tällä hetkellä kuorrutettuna koiran karvoilla, joten palaan sen pariin joskus myöhemmin. Kaverin pikkupoika sai myös keväällä Kapteeni Haddock -neulepaidan, mutta joko siitä ei ole kuvaa tai sitten kuva on jossain hyvässä tallessa. Sommittelin sen yhden lasten neuletakin ohjeella ja lopputulos oli ihan ok. Ainakin saumojen ompelu sujui kuin leikkiä vaan, vaikka sitä vähän panikoin etukäteen.

Toukokuussa kaivoin pitkästä aikaa ompelukoneen naftaliinista ja askartelin koneelle pölysuojuksen (koska koneen oma on muovinen ja vähän ruma). Itse tuotos ei ole kovin kummoinen, lähinnä pellavakankainen "pussi", joka pujotetaan koneen päälle. Tein siihen kuitenkin aukon kantokahvalle ja ompelin vähän nauhakoristeita laitaan.

Kesäkuun käytin pitkäaikaisen haaveeni parissa ja kirjoin netistä ja kirjoista löytämiäni vohvelikirjontamalleja talteen. Jossain vaiheessa on tarkoitus paneutua kirjomaan jotain kivaa pyyhkeiden reunoihin, mutta sekin on sillä pitkällä tulevaisuuden työlistalla odottamassa sopivaa mielentilaa.

Kesäkuussa kävin jälleen kerran kansalaisopiston kasvivärjäyskurssilla ja alla näkyy saalis. Ihan hyviä värejä tuli, vaikka tuntuikin, ettei alkukevään kasveista saa oikein mitään irti. Sinipunaiset langat on värjätty sinipuulla. Langat on pääasiallisesti seitsemää veljestä, meinaan tehdä sukkia/säärystimiä tai jotain niistä.

Osa värjätyistä pääsi jo puikoille, kun heinäkuun helteillä ryhdyin valmistautumaan talven varalle. Arrow-pipon ohje on Ravelrystä ja lapasten kuvio jostain neulemallikirjasta (lapanen lenkottaa vähän vinossa, ei sen kärki ole oikeasti noin kiero).

Koska kuljen jotakuinkin koko talven pelkissä villasukissa, niin teen itselleni vuosittain nipun villasukkia ja Seitsemän veljestä on osoittautunut parhaaksi langaksi tähän tarkoitukseen. Nyppyyntyy pesussa kyllä, mutta kuluu hitaammin puhki kuin esimerkiksi Gjestalin Janne. Kuvan sukkia tein kaksi paria ja niissä on käytetty seiskaveikan monivärisiä raitalankoja ja vaikka en kyseisistä langoista sellaisenaan oikein välitä, niin kahdella värillä vuoroteltuna tulos on ihan kiva. Mallia on otettu niistä miljoonista (?) raitasukista, joita vilisee joka paikassa.

En ole aiemmin välittänyt tummanvihreästä väristä, mutta tänä vuonna lämpenin sillekin. Lankalaatikosta löytynyt kerä muodostui heinäkuun helteillä varsin yksinkertaisiksi retrolapasiksi. Jostain syystä tuo punainen hohtaa kuvassa melko huolestuttavasti, vaikka se on ihan normaalia lankaa sekin.

Helteiden päätyttyä laajensin reviiriä pitkästä aikaa kaupunkiin asti ja ostin ison kasan heikotuksen tunteita aiheuttavia lankoja. Toinen Noro Kureyon -kerä vaati syntyä uudelleen tuubihuiviksi ja yrityksen ja erehdyksen kautta (ensimmäinen versio olisi mennyt kolme kertaa kaulan ympärille, joten päädyin purkamaan sen ja vähentämään silmukoita reippaasti) syntyi tämä. Olen omavaltaisesti napannut välistä pätkän kaikkein kirkkainta vihreää pois ja muutoinkin vaihtanut värijärjestystä, ettei tulos ole liian säntillinen.

Muutaman vuoden takaisen ärsyyntymisen jälkeen päätin, etten eläissäni osta Novitan Puro-lankaa, enkä ole ostanutkaan ennen kuin tänä kesänä. Syytän vimmattua langanpuutosta (hah!) ja laiskuutta. Väri on kyllä kiva ja lopputulos lämmin, mutta ei se vakio-ostokseksi pääse silti. Tuubihuivi tämäkin, menee kaulan ympäri kerran ja on jo testattu iltamyöhäisillä koiranulkoilutusreissuilla.

Viimeisin valmistunut on Lace Ribbon Scarf, joka on edelleen pingottamatta. Ohje on Ravelrystä ja huivi on helppo neulottava, mutta (ollakseen tarpeeksi pitkä) myös vähän tylsä ja sen takia tein sen kahdessa erässä. Aluksi Jee, uusi malli, ihanaa -mentaliteetilla ja suunnilleen kuukauden tauon jälkeen Pakko tehdä keskeneräisiä valmiiksi -uhrautumisena.

Keskeneräisiä töitä on jemmassa vielä pari(kymmentä) muuta. Suurimpana urakkana mainittakoon German Brick Stitch -kirjontatyö, jonka aloitin joskus keväällä ja jonka kuvioita kirjoin innoissani vähän liian paljon. Lopputulos on se, että kuvioiden väliin tuleva polvekeraita ei istu enää työhön ja en ole jaksanut toistaiseksi a) purkaa tai b) ratkoa ongelmaa millään muulla tavalla.

---

Tällä hetkellä on puikoilla Brego-sukat, joskin varresta aloittettuna (kun uusi asia, eli 8-aloitus ei suostunut ihan onnistumaan) ja sitä myöten vähän oman mielen mukaan tehtyinä. Nämä tulee äidille joululahjaksi, joten olen joutunut keksimään nipun valkoisia valheita, että voin sovittaa niitä äidin jalkoihin. Meidän pohkeissa kun on aavistuksen verran kokoeroa.

Bregojen kanssa yhtäaikaa teen aika juhlavaa hartiahuivia. Lankana on Tampereen messuilta viime syksynä ostettu kauniin vihreä ja ohut lyocell-lanka, josta ei ole mitään muuta tietoa kuin värinumero. En muista edes myyjää, jolta langat ostin (luultavasti lanka on Toikan Tencell-lankaa), sillä nappasin ne juuri ennen lähtöä pikapikaa mukaan. Huivista tulee suorakaiteen muotoinen ja teen sen muuten ihan omasta päästä, paitsi kuvioihin kaivelin sopivat mallit Pitsihuivit neuloen -kirjasta. Valmista tulee joskus..

Lankoja on myös värjätty lisää tässä syksyn aikana ja niiden joukossa on pari mielenkiintoista vahinkotulosta. Jatkossa täytyy ehdottomasti tehdä lisää testivärjäyksiä, mutta se taitaa siirtyä ensi vuodelle, padat ja vehkeet on pakattu jo talvisäilöön. Talven aikana olisi sen sijaan kiva perehtyä kehräämiseen, saa nähdä ottaako idea tulta alleen.

Tästä jatketaan. :)

Neulebloggaaja

Tästä lähtien olen muiden määreiden lisäksi myös neulebloggaaja. Tai ehkä käsityöbloggaaja, kun maailmassa on niin paljon kaikkea kivaa tehtävää ja uutta opittavaa. Haluan kuitenkin rajata nämä kädentaidolliset asiat tänne omaan lokeroonsa, missä niistä voi helpommin keskustella muiden saman henkisten kanssa. Tämä blogi on julkinen ja jos rohkaistun tarpeeksi, niin myös hakupalvelujen löydettävissä (mietin sitä vielä). Kommentteja on aina kiva lukea, joten jos sellaisen jätät niin saat virtuaalisen papukaijamerkin.

Näillä eväillä jatketaan, joten neulomisiin! o/