Kirjoja japanilaisittain

Kansalaisopisto järjesti tänä syksynä japanilaisen kirjansidontakurssin ja minähän ilmoittauduin mukaan niin nopeasti kuin se ensimmäisellä ilmoittautumisminuutilla vain oli mahdollista. Kurssi pidettiin reilu viikko sitten ja se kesti yhden viikonlopun.

Tein kurssin aikana neljä kirjaa ja minusta niistä tuli aika kivoja. Tummakantinen on tässä kuvassa ylösalaisin, sen ompeleiden pitäisi olla luonnollisesti vasemmalla puolen.

Ihan ensimmäiseksi tehtiin haitarikirja. Etu- ja takakantena on pahvin päälle liimattu, marmoroitu kangaspala, tilkku oli opettajan valikoimista. Kirja avautuu ihan kokopitkäksi ja noiden sivujen tarkka taittelu oli aika tylsää, enkä siksi tehnyt kovin paksua kirjaakaan. Mutta joitain jatkojalostusideoita tuosta syntyi, ehkä joskus vielä palaan tähän metodiin takaisin. Jonkinlainen sulkija(naru)mekanismi olisi ollut tässä kirjassa tarpeellinen.

 

Seuraavaksi tein tämän tapettikantisen kirjan, joka on aika perusperus. Ompeleen nimi on silta. Tuo tapettipalanen on sekin opettajan materiaalia ja se on iänkaiken vanha, käsinpainettu tapettinäyte Norjasta. Jotkut osaa olla näköjään oikeaan aikaan oikeassa paikassa (noita tapettinäytteitä oli monta erilaista ja ne oli ihania). Tässä kirjassa on käytetty myös kulmavahvikkeita, muttei ne tietenkään näissä kuvissa näy. Alunperin meinasin ommella tämän paksummalla langalla, mutta kun onnistuin katkaisemaan kaksi paksua parsinneulaa sen kanssa, niin luovutin ja vaihdoin ohuempaan nyöriin. Pitäisi muistaa ostaa uusia neuloja. :P Turasin tämän kirjan kanssa myös sen verran, että tein ompelureiät ensin kirjan etulaitaan, mikä on sikäli vähän huono juttu, kun sivujen taitokset on toisessa laidassa. Vuolin kuitenkin sivujen etulaidasta mattopuukolla rei'itetyt suikaleet pois ja käänsin kansista pidemmät liepeet sisäpuolelle. Hätä keinot keksii. :D

Kolmanneksi tein tämän nauhasidotun vihkosen. Etu- ja takakantena on kirjaston poistomyynnistä aikoinaan löytyneen Chinese paintings and calligraphy -taidekirjan kuvitusta, liimasin vielä palasten taakse punaista kartonkia tukemaan ja antamaan siistimpää vaikutelmaa. Tuolla ihan ylimmässä kuvassa näkyykin hieman paremmin ne punaiset sisäkannet ja yhdessä punaisen nauhan kanssa tulos on kyllä aika muikea. :)

Viimeiseksi tein tämän tummanvihreän nahkakantisen kirjan. Kuvat on nyt niin kovin pimeitä, mutta en jaksa enää ryhtyä uudelleen kuvaus- ja kuvansiirtoprojektiin, jospa tuosta sen verran erottaa. Takakansi on siis etukantta pidempi ja se kääntyy etukannen päälle, jossa se sidotaan nauhalla kiinni. Alemmassa kuvassa näkyy nauhan kiinnitys"mekanismi" takakannessa. Eli se on vain pujoteltu parista viillosta läpi. Alunperin oli tarkoitus laittaa naru menemään kirjan ympäri vaakasuunnassa, mutta kun se olisi mennyt noiden ompeleiden päälle, niin päätin ratkaista sen jotenkin toisin. Tämän ompeleen nimi on krysanteemityyny.

Näillä metodeilla on tosi helppo ja nopea sitoa sivuja yhteen, saa vaikka kuivista opintomonisteista sitaistua silmää miellyttäviä kokonaisuuksia. Muistelen, että artesaaniopintojen aikaan olisi sidottu työkohtaisia portfolioitakin näillä opein, mutta en tiedä missä ne kaikki portfoliot tällä hetkellä on, joten en voi tarkistaa. Luokkakaveri teki ainakin opinnäytetyöportfolionsa silkkikantisena kirjana, siitä tuli melkoisen komea (minun opinnäytetyöportfolio oli sidottu tavallisella kirjansidonnalla). :)

Kurssi olisi minun puolesta saanut jatkua vaikka vielä vaikka kuinka kauan, sillä japanilaisessa kirjansidonnassa on niiiiin paljon kaikkea sellaista, mitä ei vielä hipaistukaan. Muistaessani laitan opistolle toiveita jatkokurssista. Tahtoo lisää!!

Taitoksia

Olen tehnyt aiemminkin origamijuttuja netistä löytyvien ohjeiden perusteella ja kun kansalaisopiston kurssivihkosta löytyi origamikurssi, niin pakkohan sinne(kin) oli työntyä mukaan.

Torstaina oli origamikurssin toinen ja viimeinen kokoontumiskerta ja sain siellä paljon hyviä ideoita. Taittelin alkuun muutaman linnun, harjoituksen vuoksi enimmäkseen kurkia. Olen haaveillut kurkimobilen tekemisestä siitä asti, kun sellaisen jossain netissä näin. Tässä on etualalla kuitenkin joutsen ja oikealla pilkottaa niitä kurkia.

Tästä mandariinisorsasta tuli oma suosikki. Sillä on jotenkin niin mainio asento. Näitäkin voisi tietysti punoa kurkien seuraksi mobileen. Kiinalaisessa symboliikassa mandariinisorsapariskunta on nimittäin pitkän avioliiton ja uskollisuuden symboli. :)

Nämä rasiat ovat puolestaan kaikki erilaisia. Isoin ihan selvästi, mutta pienemmissäkin on omat hienoutensa. Isoimman rasian sakarat voisi taitella vielä pienemmiksi jos haluaisi ja tehdä rasian joko niin että paperin värillinen puoli on päällepäin tai käyttää kaksipuoleista paperia. Raidallinen on tehty yhdestä pystyraidallisesta neliöpaperista (Marimekon lahjapaperia) ja tuo on todella helppo ja nopea taittelumalli. Oranssi-violetti on tehty puolestaan neljästä (15x15 cm) paperista ja kasattu liittämällä neljä samalla tavalla taiteltua palaa toistensa lomaan, palat saa irti kun vetää jokaista eri suuntaan. Vähän monimutkaisempi, mutta ihan ymmärrettävä kuitenkin. Ruutupaperista tehty laatikko on myös helppo ja siihen käytetään A4:n mallista paperia.

Ostin opettajalta muutaman arkin kuvioitua origamipaperia ja tilasin vähän netistäkin lisää. Siihen mobileprojektiin tarvitaan monta lintua ja niitä pystyy taittelemaan vaikka television ääressä. Ainoa huono puoli on se, että uusien ideoiden listalla on vielä vaikka mitä muuta tekemistä ja kokeilemista.

Minä muovaan, sinä muovaat, niin kuin tanssi matka käy

Viikonloppuna kävin oppimassa kansalaisopiston polymeerimassakurssilla. Kurssi kesti kuusi tuntia lauantaina ja saman verran sunnuntaina. Polymeerimassoista, tuttavallisemmin fimosta (joka on yksi tavaramerkki muiden joukossa), voisi tehdä suunnilleen ihan mitä vaan. Teoriassa rajoitteena on se, että tuotoksen pitää mahtua uuniin paistettavaksi, mutta jos on isompi uuni niin sitten tietysti taivas on rajana. Yleensä fimoista näprätään koruja ja kaikkea sellaista pikkusievää.

Minä aloitin tekemällä kasan helmiä, mutta vaivasin valitsemiani värejä pikkuisen liikaa, joten värit sekoittuivat liikaa yhteen ja kun sävyt vielä aavistuksen tummenivat paistamisen myötä, niin se satsi meni ikään kuin harakoille. Helmiin voisi kyllä kiinnittää vielä päälle lisää fimoa ja paistaa ne uudelleen, joten saatan jonain päivänä tuunata noita uudelleen. Kuvassa yksi vihreä helmi, jossa on alunperin turkoosia, keltaista ja ruskeaa. Kamera ei kyennyt tarkentamaan tuon paremmin, mutta kaipa tuosta olennaisin näkyy. Läheltä nätti, kauempaa yksivärinen. :P

Tässä on sitten "Solukoru", joka onnistui jo vähän paremmin. Korun ylälaidassa on kaksi pientä reikää, johon kiinnitin hopealangasta lenkit ja kunhan saan jostain nyöriä, niin sitten koru olisikin käyttövalmis. Korun leveys on n. 10 cm ja tuon (samoin kuin muutkin tekeleet) voisi vielä lakata, jolloin niihin saisi lisää kiiltoa. 

Sitten tein valkoisen ja vihreän massan jämistä simppelin sekoituksen ja sain aikaiseksi niin kivoja kiekuroita, että tein nekin helmiksi. Kiinnitin eilen nämä helmet hopeiseen ranneketjuun, jonka tein muutama vuosi sitten hopeakorukurssilla. Koru oli jäänyt käyttämättä sellaisenaan, mutta nyt se on enemmän minun tyylinen. jee! :)

Sunnuntaina paskartelin lisää helmiä (ideoita olisi ollut vaikka kuinka, mutta kun kurssin tuntimäärä oli rajallinen ja askartelujen piti ehtiä paistuakin vielä, niin en malttanut paneutua mihinkään monimutkaisempiin juttuihin). Värimallin löysin netistä ja vaikken olekaan kirkkaiden värien suurkuluttaja, niin kesäksi on kiva olla vähän värikkäämpiäkin juttuja plakkarissa. Siispä vaivasin keltaisen massan "käärmeeksi", kaulitsin sen päälle kerroksen punaista ja päälle vähän paksummalti turkoosia. Sitten tasoittelin pyöreän "käärmeen" neliskanttiseksi, pätkin paloiksi ja tein paloihin reiät. :)

Noiden helmien jälkeen ryhdyin puuhastelemaan taloprojektin parissa. Tätä en ehtinyt paistaa kurssilla, mutta sain kuljetettua sen ehjänä kotiin ja paistan sen sitten yhdessä muiden, vielä syntyvien, räpellysten kanssa. Talo on tuossa cd-kotelon päällä, joten siitä voi vähän päätellä kokoluokkaa, mitä tuo nyt olisi.. jonkun reilu 12 senttiä korkea. Kukat on tehty kahdella erikokoisella leikkurilla, joita lainasin kurssitoverilta.

Eilen päädyin sitten askartelemaan vähän herkkuja. Näistä tulee ehkä joskus magneettien päällisiä tai jotain muuta. Vasemmalla täytesuklaata, keskellä kummallisen mallinen cupcake ja oikealla keksiharjoitus.

Nämä on sitten tänä aamuna tehtyjä. Sotkin jämävärejä yhteen ja sain aikaiseksi tummaa harmaata. Kaulitsin sen seuraksi keltaista ja käänsin levyt yhdessä spiraalille (alla olevassa kuvassa keskellä). Sitten muokkasin syntyneen käärmeen/tangon/minkälie kolmiomaiseksi (oikea alakulma) ja pätkin palasiksi. Palaset yhdistin keltaisen keskikappaleen kanssa puoliympyrän muotoiseksi (vasemmassa yläkulmassa on siivu tästä vaiheesta). Sitten leikkasin syntyneet tangon puoliksi ja yhdistin palaset vastakkain ja vaivasin tankoa pienemmäksi. Siihen olisi pitänyt laittaa vielä kerros harmaata päälle, mutta koska sitä ei ollut, niin jäi laittamatta. Tästä syystä keskuskuvio levisi vähän laidoille (keskellä alhaalla). Joka tapauksessa tuosta saisi nyt leikattua vaikka millin paksuisia siivuja (oikea yläkulma), joilla voisi päällystää vaikka helmiä, kuumuutta kestäviä astioita tai mitä nyt mieliikin. En tiedä vielä mitä tuosta syntyy, mutta tulipahan harjoiteltua. :D

Jälleen kävi siis tämä kala koukkuun kiinni. Kyllä on maailmassa paljon kaikkea kivaa tekemistä. :)

Ihan kivoja juttuja

Käsityörintamalla on ollut hiukkasen hiljaista, mikään ei ole oikein saanut sellaista tekemisen paloa päälle. Mutta sitten se taas tuli ihan puskista ja nyt en malttaisi muuta tehdäkään, joten maassa rauha ja kaikki hyvin (ei niin, että nyt sen kummempaa rauhattomuutta olisi ollut tähänkään asti, mutta tiedätte varmaan kyseisen tunnelman).

Kävin ennen juhannusta kääntymässä värjäyskurssillakin, mutta ei näistä kevään alkukesän väreistä irtoa oikein mainittavia sävyjä. Värjäsin tällä kerralla jo aiemmin värjättyjä lankoja uusiksi ja niihin sain kyllä entisiä vähän paremmat sävyt, joten ihan harakoille kurssi ei sentään mennyt. Käytin kahden päivän kurssista kuitenkin vain yhden päivän, sen verran ajanhukkaa tämä kesävärjäily kuitenkin on, siis värien puolesta. Ja mikä ärsyttävintä, kansalaisopiston seuraava värjäyskurssi on (esitetyistä syksytoivomuksista huolimatta) vuoden päästä kesäkuussa. Kehtuuttaa. Pitäkööt tunkkinsa.

Mutta kuten sanottu, nyt on taas neulomisfiilistä ja sen kunniaksi ostaa päräytin itselleni synttärilahjaksi ison kasan lankoja. On sanottava, että nettikaupan kuvat lankojen väreistä ei olleet sinnepäinkään, mutta onneksi ahkerat neulebloggaajat kuvaavat tekeleensä hyvässä valossa ja niiden kuvien perusteella osasin valita valikoimista melkoisia herkkuja. En voi syyttää lankakauppiasta huonoista kuvista, koska tässäkään kuvassa ei näy sitä värien loistoa, mitä niissä oikeasti on, mutta kerron, että vihdoinkin vihreä on sellaista oikeaa, kunnon sammaleenvihreää! ♥ ♥ ♥

Tällä hetkellä puikoilla on tällainen kapistus, joka saanee raitoja ainakin noista kasvivärjätyistä langoista, jotka, luvalla sanoen, ovat hiukan paremman värisiä luonnossa nekin, valo syö näköjään kaikkein eniten vihertäviä sävyjä ja muuttaa ne kylmemmiksi, pöhpöh. Kuvan harmaa on sentään aivan itsensä värinen, kuinkas muuten. :P

Neulomisten ja muiden vastaavien juttujen ollessa tauolla olen askarrellut muutaman onnittelukortin. Ensimmäinen on työkaverille, joka on jo kauan aikaa suunnitellut auton hankintaa.. varsinainen tarina on pidempi ja avaisi kortin sisältöä hiukan enemmän, mutten jaksa sitä nyt tähän runoilla. Kuvaa saa klikattua isommaksi ja kyltissä lukee: "Ostettiin parasta mitä rahalla sai! Avain on virtalukossa ja virtalukko on hanskalokerossa".

Toinen kortti lähti työkaverin kummilapselle ristiäiskortiksi. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään liian vauvamaista ja vaaleanpunaista ja lopputulos oli kai ihan tykätty. Itse olen korttiin oikein tyytyväinen. Kukat on tehty leikkaamalla kartongista kuvioleikkurilla ympyrän mallisia palasia ja suttaamalla palasten reunat eri värisillä mustetyynyillä (/leimasinmusteilla.. mitä ne nyt on) ja sitten kukat on kasattu kaksipuoleisella teipillä ja kiinnitetty korttiin. Lehdet on leikattu käsivaralla, taitettu hennosti keskeltä ja sutattu taitoksen kohdalta sekä reunoista em. mustetyynyillä. Lopuksi koko kortin reuna on käyty vielä läpi vihreällä mustetyynyllä, näkyykin ehkä jos alemman kuvan klikkaa isommaksi, se antoi kuitenkin korttiin juuri sopivan loppusilauksen. :)

Nyt siirryn nauttimaan vapaasti viikonlopusta ja teen jonkun kivan raidan tuohon harmaaseen juttuun. X)

---

Ai niin. Elinalle vielä edellisen postauksen kommenttiin vastaukseksi: Tällaisen pussukan rakentelin joskus sukkapuikoille & virkkuukoukuille, tuon tyylinen voisi niiden talttojen kuskaamiseen olla ihan omiaan.

 Yläläppä käännetään alas estämään puikkojen putoilua ja koko komeus kääritään rullalle ja narulla kiinni. :)

Tähtioppilas

Blogihiljaisuus johtuu siitä, että uutta valmista on kovin vähän, eli ei oikeastaan yhtään. Puikoilla on (vihreän juhlahuivin ja äidin Brego-sukkien lisäksi) tällaiset, tosin punamustat, Cthulhu-lapaset, mistä ei saa sitten inahtaakaan FB:n puolella! Tein ensimmäisen lapasen kahteen kertaan, kun tulos nro 1 ei oikein miellyttänyt omia standardeja ja se meni purkuun. Toinen näyttää jo paljon paremmalta ja mikä parasta: omat kirjoneuletaidot kasvavat ja kehittyvät tässä turatessa. :P

Pyhäinpäiväviikonlopun vietin punontakurssilla, missä kieputtelin sähköjohdon sisuslangasta korinpohjaa ja punoin kaislasta tähtiä ja kaislapukin. Sunnuntaina lähdin kesken päivän kotiin siivoamaan, joten kori on keskentekoinen, pukki on kokonaan viimeistelemättä ja tähdissäkin on vielä langanpätkiä leikeltävänä, mutta tähän tyyliin kuitenkin:

Tuli ihan somia. Vielä haluaisin löytää jostain yksivärisiä pillejä (mielellään mustia) ja rakennella niistä wannabe-olkikoristeita, ehkä jopa himmelin alkua.

Kansalaisopistolla on ollut tänä syksynä pari ihan kiinnostavaa kurssia tarjolla ja tuon punontahomman lisäksi työnnyin myös kalligrafia-kurssille. Aihe on kiinnostanut jo teini-ikäisestä lähtien, mutta liian aktiivisesti en ole sitä ikinä ennen harjoitellut. Nyt menin, kun mahdollisuus oli ja olen jäänyt ihan koukkuun. Voisin piirrellä kirjaimia maailman tappiin asti. ♥

Tässä kuva viime kerran läksystä, jossa piti kirjoittaa Hyvää joulua (ja onnellista uutta vuotta) vierailla kielillä. Itsellä kun ei hallussa kuin molemmat kotimaiset sekä englanti ja ranska, niin loppuihin piti etsiä apu netistä (mahdollisesti väärin kirjoitettujen vika ei siis ole minun - ja saamenkielisessä on toinen L-kirjain ihan tarkoituksella mini).