Nieglall kird́utettu

Kirjoittelin aiemmin joululahjaksi tulleesta kirjontakirjasta. Tammikuu meni vielä neuloessa, mutta nyt, kun olen vielä saanut aikaiseksi itselleni toiset säärystimet ja uudet lapaset, olen voinut keskittyä kirjontajuttujen suunnitteluun. Tykkään kirjomisesta tosi paljon, se on melkein kuin piirtämistä, mutta jälki on takuulla nätimpää (varsinkin kun toteuttaa jonkun muun suunnittelemaa mallia :P ). Päivänvalon lisääntyminenkin edesauttaa kirjontahommia, ohuiden lankojen laskeminen kankaanpinnasta onnistuu parhaiten luonnonvalossa.

Olen aiempina vuosina tehnyt ristipistoilla monogrammeja ja kukkajuttuja. Niille ei vain oikein ole käyttöä että kehtaisi tehdä kasapäin lisää (tai olisi tietysti, jos olisin tehnyt ne alun alkaenkin esimerkiksi pöytäliinan kokoiselle kankaalle).

Tätä lippua varten tein ihan ikioman mallikuvan excelillä, jotta sain nuo epäsymmetriset vinoviivat oikein myös kankaalle. Lipulle(kaan) en sittemmin ole keksinyt mitään sen kummempaa käyttöä, joten se jatkojalostui neulakirjan takakanneksi. Etukansi on vähän kesken, mutta aion ottaa sen korkeimman omakätisesti työn alle mahdollisimman pian. Kansien sisälle tulee muutama "sivu" valkoisesta flanellista, se on sentään jo hankittuna. Syy miksi teen tuota myrkynvihreälle lakanakankaalle, on mysteeri. Kerrottakoon, että saadakseen kankaalle neliön mallisen ristin on pisto tehtävä toiseen suuntaan neljän ja toiseen suuntaan viiden langan yli. Helpompiakin pohjakankaita varmasti olisi.

Tätä työtä tein viime kesänä pitkään ja hartaasti ja voin sanoa, että on muuten työläs laskettava. Kun aikanaan aloin täyttää noita välejä, niin huomasin, että olin möhlännyt todella hyvin ja työ jäi keskeneräiseksi odottamaan jotain inspiraatiota. Tekisi mieli aloittaa alusta, mutta en kyllä aio purkaa tuota tekelettä. Tekniikka on nimeltään german brick stitch, muistaessani etsin sille suomenkielisen nimen. Oikeaoppisesti tuossa kai käytettäisiin lankana hiukan paksumpaa villa- tai silkkilankaa, mutta itse tykkään käyttää kirjonnoissa rullalla olevaa helmilankaa, silläkin saa kyllä sopivan tiheän lopputuloksen.

Kun aikoinaan artesaanin opinnäytetyönä tein karjalaista käspaikkaa ja siihen kirjontatyötä, niin tykästyin etupistokirjontaan. Tekniikaltaan se on harsintaan verrattavaa, ei mitään ihmeellisiä kommervenkkejä, mutta idea on se, että kun harsiessa kankaan pintaan muodostuu katkoviiva, niin etupistokirjonnassa tullaan aikanaan samaa viivaa takaisin ja täytetään ne aukkopaikat. Ja pistot on tietenkin tasamittaisia, toisin kuin harsinnassa, jossa se ei ole niin justiinsa. Tosi taitavan tekijän etupistokirjonta on samannäköinen kankaan taka- kuin etupuolellakin. Siihen on minulla vielä hiukan matkaa, olkoonkin että melkein koko ajan se jo onnistuu (ja välillä tulee sitten joku pölhö möhläys). Tämä pikkupuu on kirjottu yhden pussukan kylkeen ja tehty aika vapaalla tekniikalla.

Ja nyt itse asiaan. Tällä hetkellä tekeillä on pieni, etupistoilla kirjottu pöytäliina, johon etsin perinteisempiä koristemalleja Theodor Schvindtin kirjasta Ompelu- ja nauhakoristeita. Idea lähti alla olevasta kuvasta, joka tuli joskus vastaan netissä. Alimman mallin kopsasin omaan työhön suoraan tuosta kuvasta, vaikka jälkikäteen huomasin, että sekin löytyisi tuosta Theodorin kirjasta.

Tässä siis oma versioni, pohjana on harmaa pellavakangas. Alin rivi on valmis ja sen ja vihreän väliin tulee vielä jotain. En tiedä teenkö siihen reikäompelua, mikä näyttää kivalta tuossa esimerkkikuvassa, mutta jota en ole ikinä itse vielä tehnyt. Sekin olisi kiva opetella.

Ja tiedä vaikka joskus silittäisin jonkun noista kankaista. :P