Kansallispukuja

Tähän postaukseen ei liity vielä omakohtaisia käsitöitä, mutta toivottavasti joskus myöhemmin on toisin.

Rakastan pukuhistoriaa ja erityisesti kansallispukuja. Tykkään ihan näistä perinteisistä suomalaisista kansallispuvuista, mutta myös saamelaisten puvuista, muinaispuvuista ja kaiken huipuksi myös keskiaikapuvuista. Jotakuinkin siis sellaisista puvuista, joiden materiaaleina on esimerkiksi villaa, pellavaa, nokkosta ja muita paikallisia luonnonkuituja. Olen pariinkin eri kouluun kirjoittanut esitelmiä ja esseitä aiheesta ja voisin kirjoittaa vielä monta lisää. *tähän joku sydänhymiö*

Ylläolevassa kuvassa on kansallispukuihin keskittynyt kirjavarantoni, noiden lisäksi hyllyssä on ainakin yksi pukuhistoriaan liittyvä kirja, mutta sen aihepiiri on eurooppalaisempi. Pienin kuvan kirjoista on Mitä Missä Milloin vuodelta 1979 ja sen on noin luetun näköinen siksi, että olen noita sisäkansien kansallispukukuvia selannut aikoinaan pitkään ja hartaasti. Rahwaan puku on hankittu kansallismuseon kaupasta, Kansallispukuja Suomesta sekä nuo kaksi ohuempaa läpyskää ovat puolestaan peräisin kirpputoreilta/divareista.

Se mikä puvuissa erityisesti kiehtoo, on tietysti niiden valmistaminen (ja arvostaminen!) käsityönä, pukeutumiseen liittyvä "säännöstö" sekä yksityiskohtiin kätketyt piilomerkitykset. Yksinkertaisin esimerkki jälkimmäisestä on pukujen leimaantuminen tietyille alueille ja saamelaisten puvuissa tämä on nykyaikana kai kaikkein selvimmin näkyvissä. Enontekiön saamelaisen tunnistaa kaikkein koristeellisimmasta puvusta, kun taas Utsjoen tai Inarin saamelaisen asussa koristeita on huomattavasti vähemmän. Parhaassa tapauksessa puku kertoo myös kuka sen on tehnyt ja mihin sukuun sen kantaja kuuluu.

Suomalaisten kansallispuvussa paikkakuntasidonnaisuus on myös edelleen tärkeä tekijä, mutta kansallispukuja käytetään nykypäivänä juhlapukuna harmittavan vähän ja aika harva normi-ihmisistä tunnistaa oman kotiseutunsa pukuakaan, uskallan ainakin epäillä. Enkä tarkoita nyt millään tapaa väheksyä pukua käyttämättömiä ihmisiä, kukin tyylillään. Ei minullakaan kansallispukua ole, vaikka olisi kiva jos joskus sellaisen saisin tehtyä.

Aiheesta kiinnostunut voi käydä kirjastossa kaivelemassa kansallispukukirjoja tai surffailla netissä mm. Suomen kansallispukukeskuksen ja Suomen käsityön museon omalla kansallispuvut.fi -sivustolla. Yleensä puku on hankittu oman tai suvun asuinpaikan mukaan, mutta eipä kai noita kukaan nykypäivänä tarkistele, jos joku haluaa pukeutua muuhun pukuun. Henkilökohtaisesti noudatan tässä asiassa kaikkia taiteen sääntöjä ja jos/kun joskus puvun teen niin se voisi olla esimerkiksi Kuopion seudun puku, joka minusta on kyllä ihan liian arkinen ylipäätään kansallispuvuksi (saati juhlapuvuksi). Ruhtinaallisen laajalle (hah) levinneen sukuni ansiosta voisin käyttää myös Ylä-Savon pukua. Kumpikin sukupuoliskoni on kuitenkin alunperin karjalaista sukujuurta, puolet rajan tältä puolen ja puolet rajan tuolta puolen, joten joko Laatokan-Karjalan puku tai Raja-Karjalan puku päätyisi äänestyksessä kärkisijalle. Puvun tekeminen ei ole tällä hetkellä millään tavalla ajankohtaista, varsinkin koska haluaisin kutoa hamekankaankin ihan omin pikku kätösin (lue: ei tule tapahtumaan ensi vuoden aikana).

Kansallispuku.fi -sivustolta löytyy siis puku aika moneen tarpeeseen, mutta ruotsinkielisten alueiden puvut on esitelty osoitteessa draktbyra.brage.fi. Ja komeita pukuja siellä onkin, voisin kuvitella, että vaikutteita on imetty länsinaapurista. Vai mitä sanotte esimerkiksi tästä Houtskarin puvusta?

Mainitsin tuolla alussa jo tuon pukeutumisen koodiston, johon liittyy yleensäkin pukujen kunnioitus (esimerkiksi ei-saamelainen ei käytä saamelaispukua ja sitä samaa soisin tietysti noudatettavan näiden eteläisimpien pukujenkin osalta, mutta niin, että se lähtisi jo käyttäjän omasta selkärangasta, eikä minkään pukupoliisin kyttäämisestä). Tottahan se tietysti on, että osa puvuista on susirumia ja osa taas oikeinkin komeita, joten onneksi näissä säännöissäkin on sopivasti väljyyttä.

Oikean puvun valinnan lisäksi puku pitäisi osata pukea oikein ja muistaa lukematon määrä pieniä yksityiskohtia, kuten että naisen liivin nyöritys kulkee ylhäältä alaspäin eikä päinvastoin. Nykyaikana, kun pukeutuminen on melko lailla vapaata ja suunnilleen vain pukeutujan omien sisäisten sääntöjen sanelemaa, niin nautin siitä, että kansallispukuun pukeutuja allekirjoittaa samalla kyseisen pukeutumiskoodiston. Jos ei näin halua tehdä, ei ole kansallispukua tietenkään mikään pakko päälleen pukea. (Tähän pitää nyt jälkikäteen tarkentaa, että kansallispuvun osia on ihan luvallista ja jopa suotavaa käyttää irrallisina osina esimerkiksi juhlapukeutumisessa. Tuo mainitsemani pukukoodi koskee kokonaisen puvun käyttöä, eikä tietysti siinäkään ole mikään lakikirjaan verrattavissa oleva asia, mutta siis sääntö. :) )

Sama sääntöjen kirjo koskee myös muinaispukuja ja keskiaikapukuja. Asiaan perehtynyt tietää tarkkaan millaisia yksityiskohtia tietyn aikakauden puvuissa voi käyttää ja mikä kuuluu vasta "tulevaisuuteen". Omalla kohdallani aion tällä kohtaa mennä siitä missä aitaa ei ole, sillä niin mielelläni kuin olisin aktiivinen keskiaikaharrastaja, niin tavoitteeni on tällä hetkellä tehdä vain suunnilleen samalla mallilla käyttöpuku, ehkä jopa pelkkä hame. Materiaalina villakangas (talvihameeksi) tai pellava (kesähameeksi) ja helmaan komeat kirjomukset. Eikö kuulosta simppeliltä? (tässä on nyt sitten kasapäin sitä kuuluisaa sarkasmia) :P

Tämänkaltaisia pohdintoja täällä siis pienessä mielessä hyristellään joulukuun pimeinä iltoina, samalla kun neulotaan sen sadatta sukkaparia pukinkonttiin. Lisäilen pikkuhiljaa tuonne laitaan hyväksi kokemiani linkkejä muun muassa näihin tässäkin postauksessa esiteltyihin virallisempiin tahoihin mutta myöskin käsityöaiheisiin blogeihin, joita käyn suu vaahdossa kuolaamassa säännöllisin väliajoin. Siinäpä teillekin sitten koukuttumisen alkua. :]