Alla olevassa kuvassa on yksi noista tuon ajan kirjoista (sen takakansi), olisiko jopa ensimmäinen ikinä tekemäni kirja. Sivut on siniviolettia kopiopaperia ja kannet on konepahvia. Selkämyksessä ja kansien kulmissa on siniset kluuttivahvikkeet ja kannet itsessään on jätetty alkuperäiselle pahvipinnalle, mihin on painettu kankaanpainoseulaan (en tiedä kenen piirtämiä) valotettuja koirien kuvia. Kerään kirjaan koira-aiheisia runoja. :)
Mutta siis. Paneuduin tällä kertaa japanilaiseen kirjansidontaan, mikä on normikirjansidontaa nopeampaa ja ikäänkuin "vähemmän liimaisaa". "Oikeassa" kirjansidonnassahan menee aikaa ensin vihkojen tekoon, niiden yhteenompeluun, liimauksiin, liimausten kuivumisiin, kansien tekoon ja taas liimausten kuivumisiin ja niin edelleen. Eli muutaman päivän saa hommaan varata aikaa. Tähän harjoituskappaleeseen meni sen sijaan aikaa muutama tunti, eikä tippaakaan liimaa. ♥
Kirjan sivuina käytin perintöpiirustuspaperia, jota löysin laatikollisen aikoinaan mummonmökkiä tyhjennettäessä. Taka- ja etukantena on palanen tapettinäytteestä, joka kuvassa vähän muljuaa vielä, kun sitä on säilytetty rullalla, selkämystä kirjassa ei ole lainkaan. Ompelulanka on jotain puuvillalankaa (Dropsin Muscattia luulisin). Tuossa kirjan kasaamisessa on käytetty kaikkein yksinkertaisinta tapaa (eikä sitäkään ihan oikeaoppisesti), mutta variaatioita ja eri tapoja on varmaan miljoona lisää. Kiva pikku kirjanen siitä tuli, passaa luonnoskirjaksi paremmin kuin hyvin. Itse sitominen on sitä paitsi älyttömän mukavaa, noita teen varmasti lisää. :)
Homman paras puoli on se, että materiaalia on valmiina vaikka hevosille syöttää ja mahdollisuudet eri näköisiin ja kokoisiin kirjoihin on lähes rajattomat. Tykkeen. :)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti