Raitarivejä

Joulun jälkeen oli ilmassa vähän neulontakyllästymistä ja sen seurauksena innostuin vihdoin virkkaamaan vessaan uutta mattoa ontelokuteista, jotka tilasin jo viime kesänä Kauhavan Kangasaitasta, mistä myös maton ohje on peräisin. Kude loppui kun matto oli muutamaa kierrosta vaille valmis ja sitä piti tilata vielä kilo lisää, onneksi toimitus oli tosi nopea. Uusi kude oli vähän tiivimmän tuntuista kuin vanha, vaikka samaa kudetta olin ostavinani. En tiedä vaikuttiko se sitten tuohon reunojen lurpattamiseen, kun ennen kuteen vaihtumista matto on ihan tasainen. En ole vielä jaksanut purkaa ja korjata ja matto on jo käytössäkin (tosin päättelemättä), kun on niin ihanan pehmeä, eikä noista mutkista pienessä vessassa ole niin haittaakaan. Sisäinen ammattietiikka vaatii kyllä korjaustoimenpiteitä. Maton halkaisija on suunnilleen 130 cm ja väri luonnonvalkoinen.

Kudetta jäi jäljelle ison nyrkin kokoinen kerä ja siitä sain juuri ja juuri aikaiseksi pienen seinäpussukan. Vessaan pääsi tämäkin. Tässä kuvassa kuteen väri on parempi, vaikka sama valaistus on kummassakin. :]

Pitkällisen vitkuttelun jälkeen sain parissa päivässä valmiiksi ne -aiemmin mainitut- vihreä-mustat Cthulhu-lapaset. Niistä unohdin ottaa kuvan ennen postittamista, pitäisikin pyytää saajaa kuvaamaan ne.

"Pakollisten" uurastusten jälkeen  (matto oli myös pakollinen, sillä halusin saada matonkudepahvilaatikon tyhjäksi ja pois tilaa viemästä) olen hemmotellut itseäni uusilla villasukilla. Näissä nyt ei ole mitään sen kummempaa, lähinnä käytin värien valintaan vähän enemmän aikaa, kun halusin saada jämäkeriä käytettyä.

Nämä lyhytvartiset "ilta- ja yösukat" on itse asiassa varsin mainiot ja ihanan nopeatekoiset. Punainen ja vihreä lanka ovat ihan sellaisenaan seitsemää veljestä ja halju kellertävä (yksinään ei ole ollenkaan noin vahvasti keltainen) on myös samaa lankaa, mutta alunperin valkoista ja sittemmin kasvivärjättyä. Näitä ei-oikein-minkään-värisiä lankoja tulee silloin tällöin padasta ja niitä sopii hyvin käytellä tämmöisiin raitajuttuihin (tai värjätä uudelleen).

Sitten on kehitteillä vielä tämmöinen saamelaispukujen inspiroima juttu, josta on valmiina vasta tämä itselle muistiin näpätty mallikuva. Saa nähdä mitä siitä tulee, värit on ainakin mieleiset. :)

Bokkeri

Edellisestä postauksesta unohtui tämä tekele. Olen vielä kuvan ottamisen jälkeen korjannut siitä pari ei-niin-hyvää-kohtaa, mutten muistanut ottaa tuoreempaa kuvaa (valmiina kuvan koira joka tapauksessa näyttää aikuisemmalta, tämä on vähän pennun oloinen pyöreine muotoineen). Taulupohja on kooltaan 15x15 cm ja käytin akryylivärejä. Tämä on toinen työ ko. väreillä ja siihen nähden onnistui ihan hyvin. Sisko tilasi taulun kaverilleen, jolla on ollut useampi valkoinen bokseri ja ilmeisesti työ oli saajalleenkin mieluinen.

Boksereita olen piirrellyt ennenkin, niillä on helpot pään piirteet, jotka saa muutamalla kynän vedolla hahmoteltua (tässäkin taulussa lyijärillä tehty hahmotelma oli lopputulosta parempi, se vaan jäi maalin alle, enkä saanut sitä enää niin täydellisesti pensselillä talletettua). Itse asiassa joskus vuonna miekka ja kirves pääsin Koiramme-lehden piirustuskilpailussa kolmannelle sijalle varsin simppelillä bokserin kuvalla. Hassua on se, että olin mielestäni piirtänyt paljon paremman värikuvan, jonka kuitenkin harmistuksissani revin kappaleiksi, kun naapurin silloinen bokseriuros puri minua käteen. Piirsin sitten ulkomuistista tussilla sen kilpailuun lähetetyn työn. :D

Sukkia ja patjoja

Tässä vielä viimeisimpiä joululahjoja. Ensimmäisenä äidin villasukat, joiden palmikkokuvio ei edelleenkään näy kovin hyvin, mutta luovutan sen suhteen. Sukat taisi olla mieleiset ja hyvä niin. :)

Sisko toivoi kotoisia villasukkia köllöttelypäiviä varten ja sellaiset vissiin saikin.

Siskon uusi koiranpentu (josta kohta lisää täällä) sai matkamakuualustan, jonka pohjakangas on vettä hylkivää. Tämä on siis suunniteltu erityisesti junamatkustusta varten, siellä lattiat on monesti märät. Sisällä on yksinkertainen paksu vanulevy ja päällä tyttömäinen ruusukangas (joka on jostain lapsuusajan lakanasta) sekä päälle aplikoitu T-kirjain. Siskon staffiuros sai samanlaisen joskus aikapäivää sitten, eri kankaista vaan, mutta siitä ei taida olla kuvaa. Asteri toimii tässä mannekiinina (pitäisi varmaan sillekin askarrella joku vastaava).

Edellisessä kuvassa juuri ja juuri pilkottaa Asterin takajalan alla patjan saumaan ommeltu narulenkki, joka kiepautetaan tietyllä tapaa taitellun patjan ympärille, jolloin se pysyy kasassa ja on säilytysystävällinen.
-Ihan kuin tuo koira koettaisi kertoa jotain..

Tämä ei ole joululahja, vaan jo aikapäivää sitten valmistunut, mutta laitanpahan nyt jonon jatkoksi aihetta sivuten. Hertallahan on jo oma patjansa, se näyttää tältä (silloin oli jemmassa vaan tuon kokoinen pala vanulevyä, joten patjasta tuli vähän pieni, mutta hyvin se on palvellut). Materiaalina pellavaa pohjakankaana ja päällä joku tosi vanha patjanpäällyskangas. Kulmassa jälleen nimikointi, nyt ristipistoiltuna.

Nyt kun pahin neulekausi on onnellisesti ohitse, niin mieli halaa muihin puuhiin. Olen kyllä lupautunut neulomaan vielä yhdet cthulhu-lapaset ja eiköhän ne jossain vaiheessa valmistu, kunhan nyt vähän haaveilen miljoonasta eri asiasta.

Joululahjaksi sain kuvan tiiliskivikirjan (kiitos!) ja sitä olen moneen kertaan jo opiskellut ja mietiskellyt kaikkia kivoja ideoita toteutettavaksi, kyseessä on nimittäin nimensä mukaisesti melkoinen kirjonta-raamattu. Kirjomuksissa on vaan se hankala puoli, etten oikein osaa käyttää niitä missään ja tuotokset tuppaavat aina jäämään kauniiksi kangaspaloiksi. Olisi kyllä mahtavaa saada aikaiseksi joku hieno pöytäliina tai vastaava.

Siinäpä taitaa olla tuoreimmat uutiset, mukavia välipäiviä itsekullekin!

Kansallispukuja

Tähän postaukseen ei liity vielä omakohtaisia käsitöitä, mutta toivottavasti joskus myöhemmin on toisin.

Rakastan pukuhistoriaa ja erityisesti kansallispukuja. Tykkään ihan näistä perinteisistä suomalaisista kansallispuvuista, mutta myös saamelaisten puvuista, muinaispuvuista ja kaiken huipuksi myös keskiaikapuvuista. Jotakuinkin siis sellaisista puvuista, joiden materiaaleina on esimerkiksi villaa, pellavaa, nokkosta ja muita paikallisia luonnonkuituja. Olen pariinkin eri kouluun kirjoittanut esitelmiä ja esseitä aiheesta ja voisin kirjoittaa vielä monta lisää. *tähän joku sydänhymiö*

Ylläolevassa kuvassa on kansallispukuihin keskittynyt kirjavarantoni, noiden lisäksi hyllyssä on ainakin yksi pukuhistoriaan liittyvä kirja, mutta sen aihepiiri on eurooppalaisempi. Pienin kuvan kirjoista on Mitä Missä Milloin vuodelta 1979 ja sen on noin luetun näköinen siksi, että olen noita sisäkansien kansallispukukuvia selannut aikoinaan pitkään ja hartaasti. Rahwaan puku on hankittu kansallismuseon kaupasta, Kansallispukuja Suomesta sekä nuo kaksi ohuempaa läpyskää ovat puolestaan peräisin kirpputoreilta/divareista.

Se mikä puvuissa erityisesti kiehtoo, on tietysti niiden valmistaminen (ja arvostaminen!) käsityönä, pukeutumiseen liittyvä "säännöstö" sekä yksityiskohtiin kätketyt piilomerkitykset. Yksinkertaisin esimerkki jälkimmäisestä on pukujen leimaantuminen tietyille alueille ja saamelaisten puvuissa tämä on nykyaikana kai kaikkein selvimmin näkyvissä. Enontekiön saamelaisen tunnistaa kaikkein koristeellisimmasta puvusta, kun taas Utsjoen tai Inarin saamelaisen asussa koristeita on huomattavasti vähemmän. Parhaassa tapauksessa puku kertoo myös kuka sen on tehnyt ja mihin sukuun sen kantaja kuuluu.

Suomalaisten kansallispuvussa paikkakuntasidonnaisuus on myös edelleen tärkeä tekijä, mutta kansallispukuja käytetään nykypäivänä juhlapukuna harmittavan vähän ja aika harva normi-ihmisistä tunnistaa oman kotiseutunsa pukuakaan, uskallan ainakin epäillä. Enkä tarkoita nyt millään tapaa väheksyä pukua käyttämättömiä ihmisiä, kukin tyylillään. Ei minullakaan kansallispukua ole, vaikka olisi kiva jos joskus sellaisen saisin tehtyä.

Aiheesta kiinnostunut voi käydä kirjastossa kaivelemassa kansallispukukirjoja tai surffailla netissä mm. Suomen kansallispukukeskuksen ja Suomen käsityön museon omalla kansallispuvut.fi -sivustolla. Yleensä puku on hankittu oman tai suvun asuinpaikan mukaan, mutta eipä kai noita kukaan nykypäivänä tarkistele, jos joku haluaa pukeutua muuhun pukuun. Henkilökohtaisesti noudatan tässä asiassa kaikkia taiteen sääntöjä ja jos/kun joskus puvun teen niin se voisi olla esimerkiksi Kuopion seudun puku, joka minusta on kyllä ihan liian arkinen ylipäätään kansallispuvuksi (saati juhlapuvuksi). Ruhtinaallisen laajalle (hah) levinneen sukuni ansiosta voisin käyttää myös Ylä-Savon pukua. Kumpikin sukupuoliskoni on kuitenkin alunperin karjalaista sukujuurta, puolet rajan tältä puolen ja puolet rajan tuolta puolen, joten joko Laatokan-Karjalan puku tai Raja-Karjalan puku päätyisi äänestyksessä kärkisijalle. Puvun tekeminen ei ole tällä hetkellä millään tavalla ajankohtaista, varsinkin koska haluaisin kutoa hamekankaankin ihan omin pikku kätösin (lue: ei tule tapahtumaan ensi vuoden aikana).

Kansallispuku.fi -sivustolta löytyy siis puku aika moneen tarpeeseen, mutta ruotsinkielisten alueiden puvut on esitelty osoitteessa draktbyra.brage.fi. Ja komeita pukuja siellä onkin, voisin kuvitella, että vaikutteita on imetty länsinaapurista. Vai mitä sanotte esimerkiksi tästä Houtskarin puvusta?

Mainitsin tuolla alussa jo tuon pukeutumisen koodiston, johon liittyy yleensäkin pukujen kunnioitus (esimerkiksi ei-saamelainen ei käytä saamelaispukua ja sitä samaa soisin tietysti noudatettavan näiden eteläisimpien pukujenkin osalta, mutta niin, että se lähtisi jo käyttäjän omasta selkärangasta, eikä minkään pukupoliisin kyttäämisestä). Tottahan se tietysti on, että osa puvuista on susirumia ja osa taas oikeinkin komeita, joten onneksi näissä säännöissäkin on sopivasti väljyyttä.

Oikean puvun valinnan lisäksi puku pitäisi osata pukea oikein ja muistaa lukematon määrä pieniä yksityiskohtia, kuten että naisen liivin nyöritys kulkee ylhäältä alaspäin eikä päinvastoin. Nykyaikana, kun pukeutuminen on melko lailla vapaata ja suunnilleen vain pukeutujan omien sisäisten sääntöjen sanelemaa, niin nautin siitä, että kansallispukuun pukeutuja allekirjoittaa samalla kyseisen pukeutumiskoodiston. Jos ei näin halua tehdä, ei ole kansallispukua tietenkään mikään pakko päälleen pukea. (Tähän pitää nyt jälkikäteen tarkentaa, että kansallispuvun osia on ihan luvallista ja jopa suotavaa käyttää irrallisina osina esimerkiksi juhlapukeutumisessa. Tuo mainitsemani pukukoodi koskee kokonaisen puvun käyttöä, eikä tietysti siinäkään ole mikään lakikirjaan verrattavissa oleva asia, mutta siis sääntö. :) )

Sama sääntöjen kirjo koskee myös muinaispukuja ja keskiaikapukuja. Asiaan perehtynyt tietää tarkkaan millaisia yksityiskohtia tietyn aikakauden puvuissa voi käyttää ja mikä kuuluu vasta "tulevaisuuteen". Omalla kohdallani aion tällä kohtaa mennä siitä missä aitaa ei ole, sillä niin mielelläni kuin olisin aktiivinen keskiaikaharrastaja, niin tavoitteeni on tällä hetkellä tehdä vain suunnilleen samalla mallilla käyttöpuku, ehkä jopa pelkkä hame. Materiaalina villakangas (talvihameeksi) tai pellava (kesähameeksi) ja helmaan komeat kirjomukset. Eikö kuulosta simppeliltä? (tässä on nyt sitten kasapäin sitä kuuluisaa sarkasmia) :P

Tämänkaltaisia pohdintoja täällä siis pienessä mielessä hyristellään joulukuun pimeinä iltoina, samalla kun neulotaan sen sadatta sukkaparia pukinkonttiin. Lisäilen pikkuhiljaa tuonne laitaan hyväksi kokemiani linkkejä muun muassa näihin tässäkin postauksessa esiteltyihin virallisempiin tahoihin mutta myöskin käsityöaiheisiin blogeihin, joita käyn suu vaahdossa kuolaamassa säännöllisin väliajoin. Siinäpä teillekin sitten koukuttumisen alkua. :]

Jouuuululahjoja

Viikonloppuna sain äidin joululahjasukat, ne melkein-Bregot, valmiiksi ja laitoin ne äsken pingottumaan suortumaan, ei siis venymään (höyrytän ne vielä myöhemmin). Lankana on Novitan Nalle, jota oli sopiva määrä valmiiksi jemmassa. Otan paremmat kuvat sitten jouluna, kunhan saan ne jonkun kapeapohkeisen jalkaan. Nyt tämä harmaa talvipäivä ei suo sen vertaa valoa, että kuvista saisi mitään selvää, mutta onpahan edes teoreettisesti esitelty.

Tässä vielä mitään näkymätön kuva varren palmikkokuviosta, jota muokkasin vähän alkuperäisestä (tein suipon yläreunan, koska i-cord-reunuksen tilalle tuli joustinneule). Ja sukathan on aloitettu yläreunasta, eikä kärjestä niin kuin oikeat Bregot. Eli jos ihan tarkkoja ollaan, niin noilla sukilla ei ole oikeastaan alkuperäisen ohjeen kanssa mitään muuta yhteistä kuin tuo palmikkokuvio, mutta onhan sitä jo siinäkin. :D - Ohjeen kuvassa olevissa sukissa on enemmän silmukoita pohkeessa, kuin näissä minun, eli varren suoruus johtuu sitten siitä.

Cthulhu-lapaset on myös valmiit ja peukaloita lukuunottamatta pääteltykin. Nuo on tehty seitsemästä veljeksestä (väreinä musta ja tummanpunainen) ja ohjeen mukaan tehtynä niistä tuli kokoa miehen käsi, mikä oli tietysti tarkoituskin. Peukalo tuntuu kuitenkin tosi pitkältä, joten sovitan lapaset ensin saajalle ja päättelen peukalot vasta sitten. Kuvion puolesta peukaloita on onneksi helppo lyhentää tarvittaessa. Kuvassa näkyy peukalon vieressä musta viiru, mutta siinä ei ole virhettä; ärsyttää miten krittisesti noita kuvia alkaa tuijottaa.

Noiden valmistuttua soin itselleni vapaa-aikaa uuden Joulupallot-kirjan parissa. Sydänpallo näytti kaikkein somimmalta ja sen askartelin eilisiltana. Lankana jämälankamyttyjä, luultavasti seitsemää veljestä (valkoinen) ja Gjestalin Jannea (punainen). Kyllä noita voisi pari vielä neulaista, mutta nyt on sattuneesta syystä kirjoneuleiden tekeminen vähän yliannoksen puolella, joten pieni hetki menee palautuessa. :D

Cthulhu-lapasissa käytin muuten ensimmäisen kerran bambupuikkoja ja ymmärrän kyllä ilmeisen ihastuksen niitä kohtaan. Vaikka itse tykkään myös metallipuikoista, niin tiedän jo yhden kohteen, minkä aloittaminen ei onnistu ilman puupuikkoja. ♥

Lintuja ja puita

Viime viikolla pidin pari päivää neulomislomaa ja askartelin huovasta joulukoristeita (voi niitä luonnollisesti käyttää milloin vaan). Etsiskelin netistä malleja ja kopsasin parhaimmat ihan suosiolla sellaisinaan, pariin käytin sentään jo vähän omaakin mielikuvitusta. Osan söpöstyksistä lahjoitan uusiin koteihin ilahduttamaan muita ihmisiä, kuvassa on vain puolet koko satsista, postitan kaikki ensin ja tuon sitten loputkin näytille. Huopajuttuihin löytyy googlesta kasapäin inspiraatiokuvia (ja näidenkin esikuvia) vaikkapa felt ornament hakusanoilla.

Tämä pallo oli minusta niin kivan näköinen, että se piti tehdä ihan vaan tekemisen ilosta. Narunpätkät olisi tietysti voinut piilottaa paremmin, mutten jaksanut olla niin tarkka. :P

Lintuja syntyi monta erilaista, niitä on kiva tehdä ja teen luultavasti pari lisääkin, kunhan muut kiireet vähän hellittävät. Näissä on vähän tyynyntäytevanua sisällä, etteivät ole liian kaitaisia ja lankana on käytetty helmilankaa. Lintuja vilisee muuten myös tämän vuotisissa joulukorteissa, mutta niistä kuvamateriaalia vähän tuonnempana. :)

Vaikka tykkään joulukuusista ja erityisesti niiden tuoksusta, niin silti en ole meille oikein fanaattisesti ollut milloinkaan kuusta vailla. Helpommalla (ja myös vähän tylsemmällä) pääsee kun käyttää pieniä pöytämalleja, jotka voi pakata laatikkoon joulun jälkeen. Tänä vuonna suunnittelin askartelevani jonkinmoisen metsämaiseman, mielikuva siitä on jo hyvällä alulla. Puuston nikkaroin Tiimarin styroksitötteröistä, joita voi päällystää mielensä mukaan. Kolmeen ensimmäiseen (ei niitä enempää tosin vielä olekaan) tein lumikuorrutuksen liimaamalla kartioon pörrölankaa. Tässä kuvassa osittain päällystettyjä puita kuivumassa.

Liimana on jotain erikeepperin tyylistä puuliimaa, joka on lantrattu vedellä. Oma versio oli sekoitettuna aika löysää, mutta liimaa saa olla pikkuisen enemmän kuin vettä, ettei valu niin helposti. Pensselinä käytin tuommoista mikälie-kiinalaista-pensseliä, minkä olen ostanut joskus Mikkelin vuosina. Noita saa ainakin täällä päin ihan suunnilleen kaikista halpamarketeista ja kirppareilta. Ihan hyvä kapine tuohon tarkoitukseen. Liimaseoksen alustalla olisi voinut olla korkeammat reunat, mutta en löytänyt tähän hätään kuin tuon muovikannen ja kyllä se asiansa ajoi.

Valmiiksi kuorrutettuja puita. Punaiset töpöt on nuppineuloja, joita testasin puiden koristeiksi. En ole varma jätänkö ne noin vai nypinkö neulat kuitenkin irti. Lanka itsessään (Novitan Palmaa) ei ole noin hohtavaa kuin kuvassa, kiillon antaa langan välistä hohtava styroksipohja, johon kuivunut liima antaa varmaan vielä lisäefektiä.

Jotain metsäistä pitäisi vielä tuohon kehitellä, mutta välillä pitää pistää joululahjavaihe taas päälle.

Tähtioppilas

Blogihiljaisuus johtuu siitä, että uutta valmista on kovin vähän, eli ei oikeastaan yhtään. Puikoilla on (vihreän juhlahuivin ja äidin Brego-sukkien lisäksi) tällaiset, tosin punamustat, Cthulhu-lapaset, mistä ei saa sitten inahtaakaan FB:n puolella! Tein ensimmäisen lapasen kahteen kertaan, kun tulos nro 1 ei oikein miellyttänyt omia standardeja ja se meni purkuun. Toinen näyttää jo paljon paremmalta ja mikä parasta: omat kirjoneuletaidot kasvavat ja kehittyvät tässä turatessa. :P

Pyhäinpäiväviikonlopun vietin punontakurssilla, missä kieputtelin sähköjohdon sisuslangasta korinpohjaa ja punoin kaislasta tähtiä ja kaislapukin. Sunnuntaina lähdin kesken päivän kotiin siivoamaan, joten kori on keskentekoinen, pukki on kokonaan viimeistelemättä ja tähdissäkin on vielä langanpätkiä leikeltävänä, mutta tähän tyyliin kuitenkin:

Tuli ihan somia. Vielä haluaisin löytää jostain yksivärisiä pillejä (mielellään mustia) ja rakennella niistä wannabe-olkikoristeita, ehkä jopa himmelin alkua.

Kansalaisopistolla on ollut tänä syksynä pari ihan kiinnostavaa kurssia tarjolla ja tuon punontahomman lisäksi työnnyin myös kalligrafia-kurssille. Aihe on kiinnostanut jo teini-ikäisestä lähtien, mutta liian aktiivisesti en ole sitä ikinä ennen harjoitellut. Nyt menin, kun mahdollisuus oli ja olen jäänyt ihan koukkuun. Voisin piirrellä kirjaimia maailman tappiin asti. ♥

Tässä kuva viime kerran läksystä, jossa piti kirjoittaa Hyvää joulua (ja onnellista uutta vuotta) vierailla kielillä. Itsellä kun ei hallussa kuin molemmat kotimaiset sekä englanti ja ranska, niin loppuihin piti etsiä apu netistä (mahdollisesti väärin kirjoitettujen vika ei siis ole minun - ja saamenkielisessä on toinen L-kirjain ihan tarkoituksella mini).