Joulukoristeita

Viime viikolla tein inventaariota joulukoristelaatikkoon ja päädyin tuunaamaan muutamaa ei-niin-mieluista-koristetta vähän mieleisemmäksi.
Lähtötilanne. Neljä palloa ja kuvioteippejä.

Jälkeen. Pallot on päällystetty ensin maalarinteipillä ja sitten kuvioteipiillä. Teippi menee pyöreällä pinnalla väkisinkin ruttuun, mutta valtaosan mutkista saa tasoiteltua ja loppujen kanssa pitää vain oppia elämään. Mikä onnistuu helpommin, jos ei tuijota palloja liian läheltä. Pääasia on kuitenkin se, että hylkytuomion saaneet pallot pääsivät jälleen esille.

Lisäksi unohduin askartelemaan joulukoristeita puuhelmistä. Rautalankaa ja iän ikuinen helmivarasto ja tällaisia niistä syntyi.

Ostin jo lisää puuhelmiäkin, aika koukuttavaa puuhaa tämmöinen. :)

Anfangeja

Kalligrafiakurssilla piti keskittyä kehittelemään taas omaa monogrammia. Koska tein sitä jo viime vuonna ja koska omat nimikirjaimet soveltuvat tuohon ärsyttävän huonosti (vika ei tietenkään ole tekijässä), niin päädyin piirtelemään anfangeja. Ensimmäisessä jaksoin vielä käyttää viivotinta, viimeisessä en. :P

 

Neuloosin kourissa

Kevyet kaksi kuukautta on hurahtanut ilman, että olen tehnyt oikein mitään. Monta tv-ohjelmaa on katsottu ilman ainuttakaan käsityötä, mikä on ollut melkoista tuhlausta. Mutta olenpahan joutoaikana saanut luettua sentään monta kirjaa, asia, jota ei vaan sovi väheksyä.

Viikko sitten nostin lankakorin jälleen sohvan viereen ja laitoin puikot laulamaan. Ihan yks kaks yllättäen. Mutta siitä kohta lisää. Laitan ensin kuvat viimeaikaisista korttiaskarteluista, nämä sentään sain tässä "loman" aikana aikaiseksi.

Kaava on vanha, ympyröistä kasatut kukat ovat pääaiheena kummassakin kortissa. Tykkään noiden tekemisestä, mutta koska tuo ympyröitä tehtaileva kuvioleikkuri (toivottavasti ette kuvitelleet minun leikkelevän niitä käsin) on alkanut tylsistyä, eikä muutenkaan toimi ihan priimasti, niin seuraavaan korttiin saatan kehitellä jo jotain muuta. Kuulemma leikkuria voisi terottaa leikkelemällä foliota, mutta en tiedä toimiiko se tässä tapauksessa, kokeilen kyllä ennen kuin nakkaan leikkuria kuvitteellista vesilintua.

Joka tapauksessa syyskuussa sain työpaikalta toimeksiannon 60-vuotiskorttiin. Tarkoitus oli tehdä kannesta juhlava ja arvokas ja revitellä sitten kortin sisällä sitten (työpaikan tyyliin) enemmän. Päädyin siis tekemään kannen valkoisesta kartongista ja painoin siihen valmiiden sabluunoiden läpi kohokukkia.

Kortista tuli kolmiosainen ja päällystin jokaisen osan sisäpuolelta vihreällä kartongilla, mikä antoi myös tukevuutta korttiin. Sitten vaan kukkia sekaan ja muutama punainen pallo huvikseen ja "särmää antamaan". Teksti ei näy kuvassa ihan kokonaan, siinä lukee "Kun nuorena täyttää kuusi ja nolla, on vanhana sitten lysti olla!". Nuo taitteet ja kortin reunat on sipaistu vihreällä leimasintyynyllä, hain sillä vähän yhdistävää tekijää kannen kanssa, joka muuten on aika erityylinen.

Ihan sataprosenttisen tyytyväinen en tähän korttiin ollut, kartongin taittelu meni alusta lähtien millin vinoon ja siitä kärsi sitten koko lopputulos. Mutta eiköhän tuo asiansa ajanut, toivottavasti ainakin. :)

Toisen kortin tein jo aiemmin, jotakuinkin heti kun sain tiedon lähestyvistä viisikymppisistä. Mikä oli erittäin hyvä päätös, eipähän tarvinnut kortin takia stressata enää myöhemmin (ei niin, että kortit yleensä mikään stressinaihe olisi, mukavahan noita on tehdä ja jos ei askartelupeukalo satu toimimaan, niin kaupan korttejakin on jemmassa). Itse kemut juhlittiin vasta viime viikonloppuna ja olipa helppoa napata valmis kortti hyllystä ja runoilla vain tekstit paikoilleen. :)

Lokakuisten synttäreiden takia lähdin ideoimaan korttiin syksyteemaa, mutta jossain vaiheessa päätin raikastaa alkuperäistä kelta-oranssi-punaista-suunnitelmaa sinisellä, mikä oli kyllä oikein onnistunut valinta. Reunoja on jälleen kerran sutattu leimasintyynyillä.

Kortin sisälle tein tekstejä varten yhden isomman ja yhden pienemmän kukan, joiden isommat keskustapallot on leikattu käsin. Tuota voisin käyttää jatkossakin, kukista tuli aika kivat. Ja koska viisikymppisiä juhlittiin ja juhlakalu toivoi avustusta matkakassaan, niin olisiko ollut tuhlausta olla käyttämättä setelin valmiita numeroita, olisiko? Pieneksi taiteltu seteli on yhdestä taitteesta klemmarilla kiinni ja koska raha oli kuitenkin tarkoitettu irrotettavaksi, niin päätin lisätä sen alle pienen ekstrailahdutuksen. X)

Joulukortitkin on tehty jo aikaa sitten (en ole tainnut niin toimettomana ollakaan, kuin ensi alkuun kuvittelin). Niistä ei tietenkään tule vielä kuvaa, mutta tässä vähän maistiaisia. Ja ei, en tehnyt sinisiä kortteja.

---

Nyt niihin neulomuksiin. Pitkän (minulle) tauon jälkeen päätin aloittaa kevyesti ja koska joulumieltä on jo kasapäin ilmassa ja mielessä, niin tartuin Arnen ja Carloksen Joulupallot-kirjaan ja kaivelin sieltä esille mieluisan ohjeen. Sydänpallo syntyi iltapäivässä (lankana 7 veljestä ja Gjestalin Janne) ja neuloosi yltyi kuumeiluksi.

Sitten testasin kesällä ostamaani ohutta sukkalankaa. En osannut arvioida sen riittävyyttä, joten päädyin tekemään lyhytvartiset unisukat. 100 grammasta olisi syntynyt helposti pidempivartisetkin sukat, mutta noista tuli kyllä muuten oikein hyvät. Värit ei ehkä ole ihan sataprosenttisesti minua, mutta en valita, lanka on ihanaa.

 Lanka: Regia Design Line Kaffe Fasset "Random Stripe"
(75% villaa, 25% polyamidia)
Menekki: lyhytvartisiin naisten sukkiin alle 50 g
Puikot: 3 mm:n sukkapuikot

Sama lanka erivärisenä ja tällä kertaa puikottelin itselleni ohuet syyslapaset. Nuo on jo otettu käyttöön ja hyviksi todettu. Värit on ♥!

Lanka: sama kuin yllä, sävy Heather
Menekki: naisten lapasiin alle 50 g
Puikot: 3 mm:n sukkapuikot

Sitten satuin puolivahingossa Kalastajan vaimo -blogista löytämään kaulurin ohjeen (linkki, kliks) ja koska harmaiden lankojen laatikossa oli sopivasti ihanan pehmeää lankaa, niin päätin neulaista yhden kaulurin itsellenikin. Ohjeesta poiketen loin vain 140 silmukkaa, mutta ohjeen mukaisesti kavensin kuitenkin kummallakin sivulla yhden palmikkomallikerran pois. Tällä tapaa kaulurin yläosasta tuli mukavan tiivis, enemmän "villapaidan kaulus", alkuperäisessä ohjeessa kauluri on paaaljon väljempi, omani ei siis mene hartioiden peitoksi. Ja tästä tuli älyttömän hyvä, kunpa vaan oisi jo kylmempää.

Lanka: Gjestal Bris (50% villaa, 50% soijakuitua, 

huopuu varmasti jos pesee pesukoneessa)

Menekki: alle 100 g

Puikot: 7 mm: n pyöröpuikko

Seuraavana tekeillä on Punoksia puikoille -kirjasta (linkki, kliks) löytynyt helppoakin helpompi Vivaldi-huivi. Tein jo aiemmin yhden kappaleen harmaasta Novitan Rose -mohairista ja se huivi on kyllä ollut yksi parhaita tekeleitäni ikinä. Sen lisäksi, että se on erinomaisen lämmittävä kaula- tai hartiahuivina, niin rullalle käärittynä se on loistavin niskatuki ikinä. Olen ottanut sen ties kuinka monelle reissulle mukaan ja aina se on paikkansa lunastanut.

Tällä kertaa teen Vivaldia vihreästä Drops Alpacasta (100% alpakan villaa), joka on pehmeä ja kutittamaton lanka, mutta ei niin pörheä kuin mohair. Saa nähdä onko lopputuloksessa millainen ero ensimmäiseen verrattuna. Drops Alpacaa olen aiemmin testaillut mm. kynsikkäissä ja vaikka se on ohut lanka, niin sen lämmittävyys on oikein hyvä ja mikäpä estää käyttämästä sitä vaikka kaksinkertaisena. Dropsin lankoja myyvissä lankakaupoissa (tai ainakin niissä kahdessä, joiden sivuja eilen vilkuilin) on muuten meneillään Alpakkajuhla ja alpakkalangoista saa alennusta. Laitan esimerkiksi Lankatalo Tapion kaupan, jossa surffailin  eilen vähän fiilistelemässä. ;)

Mission complete

Tässä pari heinäkuista projektia, joihin tuli tärvättyä vähän enemmän aikaa. Ensimmäisenä on jälleen yksi synttärikortti, saajana oli viisikymppisiä viettänyt mies, jonka harrastuksiin kuuluu mm. saksofonin soitto ja "intohimoinen" siivous. Hiiretkin liittyvät olennaisesti synttärisankariin, joten toteutin ihan ensimmäisen asian, joka näistä asioista tuli mieleen. Olen lapsesta asti rakastanut niitä mielikuvituksellisia kotirakennelmia, joita lastenkirjoissa kaikenkarvaiset eläimet ovat itselleen kyhänneet. Mitä enemmän huoneita ja kaikenmaailman komeroita ja salakäytäviä ja kummallisia ikkunoita, niin sen parempi. Tältä pohjalta syntyi hiirten saksofonikoti.

Kortti on A4-kokoinen ja isoimmat värialueet on tehty erivärisistä kartongeista. Leimasintyynyillä olen taas hangannut papereihin vähän sävyjä ja sitten vaan leikkaamista ja liimaamista (= teippaamista) niin kauan kuin mielikuvitus antaa myöten. Viimeistelyyn käytin puuvärejä ja hyvin ohutkärkistä tussia.

Tämä "savumerkkiteksti" on myös synttärisankarin inside-juttuja.

Kortti oli saanut vissiin ihan kivasti huomiota ja tykkäämistä, joten sen osalta tehtävä suoritettu. :)

---

Toinen homma oli sitten oikea stressipesäke. Sain tehtäväksi tekstata Suviseurojen uuden viestikapulan, jonka tekstiä oli vähän uudistettu ja muokattu vanhasta versiosta.
Alla on ensin vanha kapula. Muun muassa tuon suojaputkilon alla on piilossa kohtia, joiden takia piti uutta ryhtyä valmistelemaan. Muutoinhan tuo oli tosi kauniisti kirjoitettu ja koristeltu. Tekstistä näkyi kyllä tekstauskokemus, kirjainten välit oli tasaiset ja käsiala kaunista.

Teksti tuli siis A3:n kokoiselle nahalle ja tekstin korjailuun ei juuri ollut mahdollisuuksia, nahka imaisi musteen sekunnissa. Aloitin sunnuntaiaamuna kahdeksalta tekstaamalla tekstin ensin A3:lle paperille, mihin meni jo pari tuntia. Kädenlepuutuksen ja hartioiden pyörittelyn jälkeen ryhdyin tekstaamaan nahalle ja iltapäivällä neljän aikaan teksti oli vihdoin valmis.
Alla oma tekstaus, nahkaa ei ole leikattu vielä määrämittaansa, eikä sen puoleen koristeltukaan ja nuo taitokset on tulleet nahan säilytyksessä. Selvisin vain yhdellä kirjoitusvirheellä ja senkin sain maastoutettua kohtalaisen hyvin. Muuten työstä tuli ihan siisti, joskin nyt tekisin pari asiaa eri tavalla, mutta "jälkiviisaus on eksaktia tiedettä". Tuon Lapinlahti 2012 -tekstin alle tulee jatkossa jokaisen suviseurapaikkakunnan nimi ja vuosi, siksi alalaidassa on runsaammin tyhjää tilaa.

Aika voittajaolo oli kyllä tuon jälkeen ja illalla palkitsinkin itseni saunalla ja Alahovin viinitilan aiheeseen sopivalla Paratiisi-siiderillä. :P

Sadepäivien iloksi

Edellisessä postauksessa esittelin hiukan maistiaisia tulevasta, eli sen harmaan jutun, jota olin aloitellut neulomaan.

Harmaa juttu oli torkkupeiton alku ja peitto on nyt valmis. Käytin siihen kahta eri sorttia harmaata ja  luonnonvalkoista sekä raitaosuuksiin satunnaisia keriä.

Viininpunaista (ja valkoista ja harmaita) lukuunottamatta raitojen värit on kasvivärjättyjä, mukaanluettuna tuo melkoisen täräkkä oranssi.

Lankana on seitsemän veljestä ja sitä kului vähän vajaa kerä yhteen leveään raitaan. Puikkona oli 7 mm pyöröpuikot, minkä vuoksi tuo oli aika nopsa tehdä. Ohje on Kotivinkin 101 ideaa-lehdestä, uusimmasta jos en ihan väärin muista. Kirjoitetussa ohjeessa on pieni virhe tuossa "reikäisessä" kohdassa, mutta ohjeen apukuvassa se on oikein. Jos joku tarvitsee tarkempia tietoja, niin kerron toki sitten. Peiton leveys on noin metrin luokkaa ja pituuden saa valita tietysti mieleisekseen, tuossa omassani se on suunnilleen 1,4 m, eli juuri passeli sohvan nurkassa istuskeluun. :)

Niin ja kyseessähän on sitten ihan sikahelppo ohje, kaikki muut kierrokset on oikeaa tai nurjaa ja tuo kuvion muodostava kerros on sekin tehty langankierroilla ja yhteenneulomisilla, aaltokuvion saa ikäänkuin bonuksena. Jonkinlaiset paikkamerkit kannattaa laittaa jokaiseen mallikerran vaihtumiskohtaan (ks. eka kuva), helpottaa kuvion seuraamista huomattavasti. :)

Ihan kivoja juttuja

Käsityörintamalla on ollut hiukkasen hiljaista, mikään ei ole oikein saanut sellaista tekemisen paloa päälle. Mutta sitten se taas tuli ihan puskista ja nyt en malttaisi muuta tehdäkään, joten maassa rauha ja kaikki hyvin (ei niin, että nyt sen kummempaa rauhattomuutta olisi ollut tähänkään asti, mutta tiedätte varmaan kyseisen tunnelman).

Kävin ennen juhannusta kääntymässä värjäyskurssillakin, mutta ei näistä kevään alkukesän väreistä irtoa oikein mainittavia sävyjä. Värjäsin tällä kerralla jo aiemmin värjättyjä lankoja uusiksi ja niihin sain kyllä entisiä vähän paremmat sävyt, joten ihan harakoille kurssi ei sentään mennyt. Käytin kahden päivän kurssista kuitenkin vain yhden päivän, sen verran ajanhukkaa tämä kesävärjäily kuitenkin on, siis värien puolesta. Ja mikä ärsyttävintä, kansalaisopiston seuraava värjäyskurssi on (esitetyistä syksytoivomuksista huolimatta) vuoden päästä kesäkuussa. Kehtuuttaa. Pitäkööt tunkkinsa.

Mutta kuten sanottu, nyt on taas neulomisfiilistä ja sen kunniaksi ostaa päräytin itselleni synttärilahjaksi ison kasan lankoja. On sanottava, että nettikaupan kuvat lankojen väreistä ei olleet sinnepäinkään, mutta onneksi ahkerat neulebloggaajat kuvaavat tekeleensä hyvässä valossa ja niiden kuvien perusteella osasin valita valikoimista melkoisia herkkuja. En voi syyttää lankakauppiasta huonoista kuvista, koska tässäkään kuvassa ei näy sitä värien loistoa, mitä niissä oikeasti on, mutta kerron, että vihdoinkin vihreä on sellaista oikeaa, kunnon sammaleenvihreää! ♥ ♥ ♥

Tällä hetkellä puikoilla on tällainen kapistus, joka saanee raitoja ainakin noista kasvivärjätyistä langoista, jotka, luvalla sanoen, ovat hiukan paremman värisiä luonnossa nekin, valo syö näköjään kaikkein eniten vihertäviä sävyjä ja muuttaa ne kylmemmiksi, pöhpöh. Kuvan harmaa on sentään aivan itsensä värinen, kuinkas muuten. :P

Neulomisten ja muiden vastaavien juttujen ollessa tauolla olen askarrellut muutaman onnittelukortin. Ensimmäinen on työkaverille, joka on jo kauan aikaa suunnitellut auton hankintaa.. varsinainen tarina on pidempi ja avaisi kortin sisältöä hiukan enemmän, mutten jaksa sitä nyt tähän runoilla. Kuvaa saa klikattua isommaksi ja kyltissä lukee: "Ostettiin parasta mitä rahalla sai! Avain on virtalukossa ja virtalukko on hanskalokerossa".

Toinen kortti lähti työkaverin kummilapselle ristiäiskortiksi. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään liian vauvamaista ja vaaleanpunaista ja lopputulos oli kai ihan tykätty. Itse olen korttiin oikein tyytyväinen. Kukat on tehty leikkaamalla kartongista kuvioleikkurilla ympyrän mallisia palasia ja suttaamalla palasten reunat eri värisillä mustetyynyillä (/leimasinmusteilla.. mitä ne nyt on) ja sitten kukat on kasattu kaksipuoleisella teipillä ja kiinnitetty korttiin. Lehdet on leikattu käsivaralla, taitettu hennosti keskeltä ja sutattu taitoksen kohdalta sekä reunoista em. mustetyynyillä. Lopuksi koko kortin reuna on käyty vielä läpi vihreällä mustetyynyllä, näkyykin ehkä jos alemman kuvan klikkaa isommaksi, se antoi kuitenkin korttiin juuri sopivan loppusilauksen. :)

Nyt siirryn nauttimaan vapaasti viikonlopusta ja teen jonkun kivan raidan tuohon harmaaseen juttuun. X)

---

Ai niin. Elinalle vielä edellisen postauksen kommenttiin vastaukseksi: Tällaisen pussukan rakentelin joskus sukkapuikoille & virkkuukoukuille, tuon tyylinen voisi niiden talttojen kuskaamiseen olla ihan omiaan.

 Yläläppä käännetään alas estämään puikkojen putoilua ja koko komeus kääritään rullalle ja narulla kiinni. :)

Valmis!

Kirjoittelin helmikuussa enemmän vaiheessa olevista kirjontatöistä ja joku aika sitten sain yhden pitkään hiertäneen työn valmiiksi. Tämän neulakirjan teko tyssäsi jossain vaiheessa, kun en saanut sitä kirjottua mieleiseksi. Valkoinen reunus ei vaan istunut takakannen UK:n lippuun ja en kehdannut tehdä sitä väkisinkin valmiiksi.

Sitten vaan yksi kaunis päivä päähän pälkähti ratkaisu. Purin reunuksen valkoisella kirjotun osion ja vaihdoin tilalle tummansinisen langan ja tällainen siitä sitten tuli. Kirjan sisälle tuli pari "sivua" valkoisesta flanellikankaasta ja ompelin ne keskisaumasta tummansinisellä langalla, joka maastoutui hyvin tuohon selkämykseen. Tarkkasilmäinen näkeekin kuvassa turkoosin lehdykän vieressä vielä erillisen tummansinisen ompeleen.

Tässä vielä kirjan sisältöä. Flanellisivujen reunat siistin, kunhan satun joskus vastakkain harkkosaksien kanssa. Kirjonnan pohjakankaan ompelin käsin nurjalle puolelle vuoreksi, kuvassa näkyykin kirjan alalaidassa sauma, johon ompelin pohjakankaan ylä- ja alalaidat yhteen, lisäksi kummastakin päädystä on käännetty kankaan liepeet sisään ja ommeltu kiinni. Harjoittelin oikein miniminipistoja ja kyllä siitä tuli ihan siisti.

Tuli aika kiva. :)