Mission complete

Tässä pari heinäkuista projektia, joihin tuli tärvättyä vähän enemmän aikaa. Ensimmäisenä on jälleen yksi synttärikortti, saajana oli viisikymppisiä viettänyt mies, jonka harrastuksiin kuuluu mm. saksofonin soitto ja "intohimoinen" siivous. Hiiretkin liittyvät olennaisesti synttärisankariin, joten toteutin ihan ensimmäisen asian, joka näistä asioista tuli mieleen. Olen lapsesta asti rakastanut niitä mielikuvituksellisia kotirakennelmia, joita lastenkirjoissa kaikenkarvaiset eläimet ovat itselleen kyhänneet. Mitä enemmän huoneita ja kaikenmaailman komeroita ja salakäytäviä ja kummallisia ikkunoita, niin sen parempi. Tältä pohjalta syntyi hiirten saksofonikoti.

Kortti on A4-kokoinen ja isoimmat värialueet on tehty erivärisistä kartongeista. Leimasintyynyillä olen taas hangannut papereihin vähän sävyjä ja sitten vaan leikkaamista ja liimaamista (= teippaamista) niin kauan kuin mielikuvitus antaa myöten. Viimeistelyyn käytin puuvärejä ja hyvin ohutkärkistä tussia.

Tämä "savumerkkiteksti" on myös synttärisankarin inside-juttuja.

Kortti oli saanut vissiin ihan kivasti huomiota ja tykkäämistä, joten sen osalta tehtävä suoritettu. :)

---

Toinen homma oli sitten oikea stressipesäke. Sain tehtäväksi tekstata Suviseurojen uuden viestikapulan, jonka tekstiä oli vähän uudistettu ja muokattu vanhasta versiosta.
Alla on ensin vanha kapula. Muun muassa tuon suojaputkilon alla on piilossa kohtia, joiden takia piti uutta ryhtyä valmistelemaan. Muutoinhan tuo oli tosi kauniisti kirjoitettu ja koristeltu. Tekstistä näkyi kyllä tekstauskokemus, kirjainten välit oli tasaiset ja käsiala kaunista.

Teksti tuli siis A3:n kokoiselle nahalle ja tekstin korjailuun ei juuri ollut mahdollisuuksia, nahka imaisi musteen sekunnissa. Aloitin sunnuntaiaamuna kahdeksalta tekstaamalla tekstin ensin A3:lle paperille, mihin meni jo pari tuntia. Kädenlepuutuksen ja hartioiden pyörittelyn jälkeen ryhdyin tekstaamaan nahalle ja iltapäivällä neljän aikaan teksti oli vihdoin valmis.
Alla oma tekstaus, nahkaa ei ole leikattu vielä määrämittaansa, eikä sen puoleen koristeltukaan ja nuo taitokset on tulleet nahan säilytyksessä. Selvisin vain yhdellä kirjoitusvirheellä ja senkin sain maastoutettua kohtalaisen hyvin. Muuten työstä tuli ihan siisti, joskin nyt tekisin pari asiaa eri tavalla, mutta "jälkiviisaus on eksaktia tiedettä". Tuon Lapinlahti 2012 -tekstin alle tulee jatkossa jokaisen suviseurapaikkakunnan nimi ja vuosi, siksi alalaidassa on runsaammin tyhjää tilaa.

Aika voittajaolo oli kyllä tuon jälkeen ja illalla palkitsinkin itseni saunalla ja Alahovin viinitilan aiheeseen sopivalla Paratiisi-siiderillä. :P

Sadepäivien iloksi

Edellisessä postauksessa esittelin hiukan maistiaisia tulevasta, eli sen harmaan jutun, jota olin aloitellut neulomaan.

Harmaa juttu oli torkkupeiton alku ja peitto on nyt valmis. Käytin siihen kahta eri sorttia harmaata ja  luonnonvalkoista sekä raitaosuuksiin satunnaisia keriä.

Viininpunaista (ja valkoista ja harmaita) lukuunottamatta raitojen värit on kasvivärjättyjä, mukaanluettuna tuo melkoisen täräkkä oranssi.

Lankana on seitsemän veljestä ja sitä kului vähän vajaa kerä yhteen leveään raitaan. Puikkona oli 7 mm pyöröpuikot, minkä vuoksi tuo oli aika nopsa tehdä. Ohje on Kotivinkin 101 ideaa-lehdestä, uusimmasta jos en ihan väärin muista. Kirjoitetussa ohjeessa on pieni virhe tuossa "reikäisessä" kohdassa, mutta ohjeen apukuvassa se on oikein. Jos joku tarvitsee tarkempia tietoja, niin kerron toki sitten. Peiton leveys on noin metrin luokkaa ja pituuden saa valita tietysti mieleisekseen, tuossa omassani se on suunnilleen 1,4 m, eli juuri passeli sohvan nurkassa istuskeluun. :)

Niin ja kyseessähän on sitten ihan sikahelppo ohje, kaikki muut kierrokset on oikeaa tai nurjaa ja tuo kuvion muodostava kerros on sekin tehty langankierroilla ja yhteenneulomisilla, aaltokuvion saa ikäänkuin bonuksena. Jonkinlaiset paikkamerkit kannattaa laittaa jokaiseen mallikerran vaihtumiskohtaan (ks. eka kuva), helpottaa kuvion seuraamista huomattavasti. :)

Ihan kivoja juttuja

Käsityörintamalla on ollut hiukkasen hiljaista, mikään ei ole oikein saanut sellaista tekemisen paloa päälle. Mutta sitten se taas tuli ihan puskista ja nyt en malttaisi muuta tehdäkään, joten maassa rauha ja kaikki hyvin (ei niin, että nyt sen kummempaa rauhattomuutta olisi ollut tähänkään asti, mutta tiedätte varmaan kyseisen tunnelman).

Kävin ennen juhannusta kääntymässä värjäyskurssillakin, mutta ei näistä kevään alkukesän väreistä irtoa oikein mainittavia sävyjä. Värjäsin tällä kerralla jo aiemmin värjättyjä lankoja uusiksi ja niihin sain kyllä entisiä vähän paremmat sävyt, joten ihan harakoille kurssi ei sentään mennyt. Käytin kahden päivän kurssista kuitenkin vain yhden päivän, sen verran ajanhukkaa tämä kesävärjäily kuitenkin on, siis värien puolesta. Ja mikä ärsyttävintä, kansalaisopiston seuraava värjäyskurssi on (esitetyistä syksytoivomuksista huolimatta) vuoden päästä kesäkuussa. Kehtuuttaa. Pitäkööt tunkkinsa.

Mutta kuten sanottu, nyt on taas neulomisfiilistä ja sen kunniaksi ostaa päräytin itselleni synttärilahjaksi ison kasan lankoja. On sanottava, että nettikaupan kuvat lankojen väreistä ei olleet sinnepäinkään, mutta onneksi ahkerat neulebloggaajat kuvaavat tekeleensä hyvässä valossa ja niiden kuvien perusteella osasin valita valikoimista melkoisia herkkuja. En voi syyttää lankakauppiasta huonoista kuvista, koska tässäkään kuvassa ei näy sitä värien loistoa, mitä niissä oikeasti on, mutta kerron, että vihdoinkin vihreä on sellaista oikeaa, kunnon sammaleenvihreää! ♥ ♥ ♥

Tällä hetkellä puikoilla on tällainen kapistus, joka saanee raitoja ainakin noista kasvivärjätyistä langoista, jotka, luvalla sanoen, ovat hiukan paremman värisiä luonnossa nekin, valo syö näköjään kaikkein eniten vihertäviä sävyjä ja muuttaa ne kylmemmiksi, pöhpöh. Kuvan harmaa on sentään aivan itsensä värinen, kuinkas muuten. :P

Neulomisten ja muiden vastaavien juttujen ollessa tauolla olen askarrellut muutaman onnittelukortin. Ensimmäinen on työkaverille, joka on jo kauan aikaa suunnitellut auton hankintaa.. varsinainen tarina on pidempi ja avaisi kortin sisältöä hiukan enemmän, mutten jaksa sitä nyt tähän runoilla. Kuvaa saa klikattua isommaksi ja kyltissä lukee: "Ostettiin parasta mitä rahalla sai! Avain on virtalukossa ja virtalukko on hanskalokerossa".

Toinen kortti lähti työkaverin kummilapselle ristiäiskortiksi. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään liian vauvamaista ja vaaleanpunaista ja lopputulos oli kai ihan tykätty. Itse olen korttiin oikein tyytyväinen. Kukat on tehty leikkaamalla kartongista kuvioleikkurilla ympyrän mallisia palasia ja suttaamalla palasten reunat eri värisillä mustetyynyillä (/leimasinmusteilla.. mitä ne nyt on) ja sitten kukat on kasattu kaksipuoleisella teipillä ja kiinnitetty korttiin. Lehdet on leikattu käsivaralla, taitettu hennosti keskeltä ja sutattu taitoksen kohdalta sekä reunoista em. mustetyynyillä. Lopuksi koko kortin reuna on käyty vielä läpi vihreällä mustetyynyllä, näkyykin ehkä jos alemman kuvan klikkaa isommaksi, se antoi kuitenkin korttiin juuri sopivan loppusilauksen. :)

Nyt siirryn nauttimaan vapaasti viikonlopusta ja teen jonkun kivan raidan tuohon harmaaseen juttuun. X)

---

Ai niin. Elinalle vielä edellisen postauksen kommenttiin vastaukseksi: Tällaisen pussukan rakentelin joskus sukkapuikoille & virkkuukoukuille, tuon tyylinen voisi niiden talttojen kuskaamiseen olla ihan omiaan.

 Yläläppä käännetään alas estämään puikkojen putoilua ja koko komeus kääritään rullalle ja narulla kiinni. :)

Valmis!

Kirjoittelin helmikuussa enemmän vaiheessa olevista kirjontatöistä ja joku aika sitten sain yhden pitkään hiertäneen työn valmiiksi. Tämän neulakirjan teko tyssäsi jossain vaiheessa, kun en saanut sitä kirjottua mieleiseksi. Valkoinen reunus ei vaan istunut takakannen UK:n lippuun ja en kehdannut tehdä sitä väkisinkin valmiiksi.

Sitten vaan yksi kaunis päivä päähän pälkähti ratkaisu. Purin reunuksen valkoisella kirjotun osion ja vaihdoin tilalle tummansinisen langan ja tällainen siitä sitten tuli. Kirjan sisälle tuli pari "sivua" valkoisesta flanellikankaasta ja ompelin ne keskisaumasta tummansinisellä langalla, joka maastoutui hyvin tuohon selkämykseen. Tarkkasilmäinen näkeekin kuvassa turkoosin lehdykän vieressä vielä erillisen tummansinisen ompeleen.

Tässä vielä kirjan sisältöä. Flanellisivujen reunat siistin, kunhan satun joskus vastakkain harkkosaksien kanssa. Kirjonnan pohjakankaan ompelin käsin nurjalle puolelle vuoreksi, kuvassa näkyykin kirjan alalaidassa sauma, johon ompelin pohjakankaan ylä- ja alalaidat yhteen, lisäksi kummastakin päädystä on käännetty kankaan liepeet sisään ja ommeltu kiinni. Harjoittelin oikein miniminipistoja ja kyllä siitä tuli ihan siisti.

Tuli aika kiva. :)

Vesiväreillä (ja ilman), osa 2

Vesivärit ovat lojuneet koko tämän ajan olohuoneen pöydällä ja aina joutessani suttaan jotain paperille. Aihevalikoima on pysytellyt koko ajan aikalailla samana, kirjaimia ja kukkia syntyy vuorotellen. Tämä kuva on osa yhdestä kukkakuvasta, jota tein kauan ja hartaasti. Nupuista tuli ihan kivat, mutta lehtiin olisin voinut käytää vähemmän väriä, niistä tuli aika tummat. Olen kuitenkin lopputulokseen ihan tyytyväinen.

Seuraava kuva on enemmänkin ihanan vihreän vesivärinapin testaamista ja jonkinmoinen taustaharjoitus. Tuli mukavan elävä pinta, ei valittamista. Teksti on kirjoitettu mustalla patruunakynällä, joka virtasi välillä vähän liiankin jouhevasti. Sananlasku on kalligrafiaopettajan mietelausekirjasta ja tykkään kovasti sen viestistä. :)

Samasta kirjasta on myös seuraava viisaus ja tämän askartelin eilen. Maalasin ensin sen sata L-kirjainta paperille ja tekstasin tekstin useamman kohdalle ja yksi onnistui sitten ihan hyvin (jep, lisäharjoitusta kaivataan), tosin senkin onnistuin suttaamaan ihan viime metreillä, mutta se saa jo mennä taiteellisen vapauden -tai jonkun vastaavan- piikkiin. :P

Lopuksi vielä viime viikkoisen kurssikerran tuotoksia. Ensimmäinen on patruunakynällä nuottiavaimen muotoon kirjoitettu satunnainen tekstinpätkä jostain Kahlil Gibranin kirjasta.

Ja sitten on tusseilla ja mustekynällä tehtyjä onnentoivotuksia jollekin Einarille. :)

Tunnin päästä lähden viimeiselle kurssikerralle. Toivottavasti saamme ensi syksyksi jatkokurssin jatkokurssin. ♥

Vesiväreillä, osa 1

Innostuin jokunen viikko sitten erään kalligrafiakirjan ansiosta kaivelemaan vesivärit todella syvästä jemmasta ja sitten piirtelinkin kirjaimia ja vähän muutakin kaikki paperinkulmat täyteen. Osa onnistui vasta-alkajan näkökulmasta vallan hyvin ja osa sitten vähän sinnepäin.

Avainsana kirjainten piirtelyyn on oikeanmuotoinen pensseli. En saanut aikoinaan koulussa vesiväreillä aikaan yhtään mitään, mikä millään muotoa olisi ilahduttanut (kenenkään) silmää. Silloin sudittiin niillä perinteisillä siveltimillä, joiden käyttöön tarvitaan vähintään lehmän hermot ja luonnottoman vakaa käsi.

Joskus artesaaniopintojen aikaan olen ostanut lattakärkisen siveltimen jemmaan ja sillä alkoi syntyä sen näköistä jälkeä, kuin suunnilleen mielessäni havittelin. Ohuimmat viivat ja pilkut ja pisteet on sitten tehty ohuella, tavallisella siveltimellä, jossa on ihan muutama karva vaan "ristissä". Alla olevassa kuvassa näkyy jotakuinkin samanlainen sivellin kuin se oma taikakaluni on. Se ei ole jäykkä öljyvärisivellin, vaan ihan vesiväreillä maalaamiseen tarkoitettu. Mahtava kapine!

Rapsakoita faktoja

Blogin päivittäminen on käynyt hiukkapikkasen hitaalla, vaikka käsitöitä on kyllä valmistunut koko ajan. Tai siis ei mitään vielä ihan valmiiksi asti, mutta valmiimmaksi.

Elinan blogista löytyi Dagmarilaan tunnustus, kiitos siitä.


Tunnustukseen kuuluvat seuraavat asiat:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.


Koetan nyt miettiä ihan oikeasti sellaisia faktoja, mitkä ei olisi valmiiksi jo kaikkien tiedossa.

1. Suutuin seiskaluokalla käsityöopettajalle, enkä valinnut käsitöitä valinnaisaineeksi. Tietenkin sitten kävi niin, että tämä opettaja jäi samana keväänä eläkkeelle ja seuraavana vuonna käsitöitä, sekä pakollisia että valinnaisia, opetti yksi tosi kiva nuori opettaja. Mitä opimme tästä..
2. En tykkää tehdä pitsineulesukkia, koska minulla on niin karkeat kantapäät, että ne kuluisivat puhki silmänräpäyksessä. Siksi teen paksuja villasukkia vaan. :)
3. Opiskelin Mikkelissä tekstiiliartesaaniksi ja tajusin opiskeluaikana kankaan sidosopit kuin vettä vaan. Nyt en ole kutonut 11 vuoteen, enkä muista sidosopista oikein mitään. Aika äkkiä se varmaan palautuisi mieleen, kun ryhtyisi jälleen kutomaan. Kankaanpaino ei sen sijaan ollut oikein minun juttu, sen peruuttamattomuus on vissiin jotenkin liian vaativaa. Tykkään kun on mahdollisuus purkaa ja tehdä uudelleen paremmin.
4. Mielestäni kaikkien aikojen parhaita tv-ohjelmia ovat Vuoristosairaala, Hovimäki ja uutena tulokkaana Downton Abbey. Ne ovat kertakaikkiaan niin hyväntuulisia, ei-liikaa-kieroilevia, sujuvasti eteneviä ja miljööltään täydellisiä, että voisin katsoa uusintoja uusintojen perään elämäni loppuun saakka. Tälle suosikkilistalle pääseminen ei ole helppoa, maailmassa on perushyviä ohjelmia vaikka kuinka paljon.
5. Minulla on jossain takaraivossa eräänlainen mielikuva, jota en näe kovin tarkasti, mutta se on saattaisi olla keväinen kaupunkimaisema Englannista. Joskus jostain saattaa tulla välähdyksenomainen mielleyhtymä tästä maisemasta ja on ihan siinä ja siinä, että saan siitä kuvasta kiinni, mutta en kuitenkaan. Luulen, että tuo mielikuva on kuva jostain kirjasta tai tv-ohjelmasta, jonka olen nähnyt joskus lapsena. Joka tapauksessa se kuva (tai siis sen pilkahdus) saa minut ihan aina mahdottoman hyvälle tuulelle ja positiivisella tavalla nostalgiseksi.
6. Rakastan historiaa ja oma henkilösuosikkini on ollut yläasteelta lähtien Birger Jaarli. En kyllä yhtään muista miksi alunperin häneen kiinnitin huomiota, mutta Birger on kuitenkin jäänyt pysyvästi mieleen ja olen hänestä lueskellut silloin tällöin lisää. Birgerin poika Maunu Ladonlukko on myös suosikkini, tosin lähinnä nimensä takia. Olen miettinyt, että antaisin joskus jollekin "rumanaamaiselle" koiralle nimen Ladonlukko, sopisi kuin nenä päähän. Muita kiinnostavia hahmoja ovat esimerkiksi Pyhä Birgitta, kuningatar Dagmar sekä Runeberg, Snellman, Sibelius ja muut kotimaiset kansallisvaikuttajat. Suosikkihenkilöt ovat myös historian aikajanalla helposti muistettavia kiintopisteitä, mikä auttaa hahmottamaan eri vuosisatoja ja niiden tapahtumia.
7. Kaksi rakkauttani, historian ja käsityöt niputtaa yhteen Bayeuxin seinävaate, keskiajalla kirjottu liina, jonka pituus on 73 metriä ja korkeus n. 50 cm. Liinassa kuvataan 1060-luvun historiallisia tapahtumia. Opiskeluaikana törmäsin jossain kuviin liinan mahtavista yksityiskohdista ja kaivoin siitä sitten tietoa niin paljon kuin ennen netin tuomia mahdollisuuksia oli ylipäätään mahdollista. Haaveeni on joskus päästä näkemään liina livenä.

Ja sitten hankalin osuus: 15 blogia, joille pitäisi tunnustus jakaa, huhhei. Ensimmäinen (ja nyt jo toinen) on onneksi helppoja

Elämää pellossa
Annelivia

-mutta sitten tulisi rivi suljettuja blogeja, joita en kehtaa tähän listata. Pitää siis miettiä muita saajia vielä tarkemmin, sillä -ja nyt tulee bonusfakta- leivoin äsken manteli-suklaatorttua ja aion nyt mennä syömään siitä palasen. ;)