Tätitouhuja

Puikot on suihkineet koko pitkän kevään ja mikäs on suihkiessa, kun syykin on hyvä. Minusta tulee nimittäin (jos kaikki menee hyvin) täti (!). Tällaisia myttösiä olen saanut aikaiseksi, aika näyttää onko koot yhtään sinne päin. Onneksi lähipiirissä on asiantuntijoita, joilta olen saanut asiantuntemusta lainaksi.

Ensimmäisenä tummankeltainen neulottu vaunupeitto, jossa on virkatut turkoosit reunukset. Pitkille sivuille tein virkkuureunukseen nyppyrivin koristeeksi. Lankana on jotain vesipestävää villalankaa, joka on aavistuksen paksumpaa kuin 7 veljestä.

Pieniä töppösiä ja vanttuita luulisi nopeatekoisiksi, mutta kummatkin on purettu pariin otteeseen, kun ensin tuli liian pientä (joku sovituskappale olisi tervetullut) ja sitten liian suurta ja lopuksi tein sitten siltä väliltä ja tuli luultavasti sopivat. Myssy on sentään suoraan ohjeella tehty ja se meni kertayrittämällä oikein, joskin lopullinen testaus on luonnollisesti sillekin tekemättä.

Villahaalari on kokoa 70 ja lankana Gjestalin Maijaa (sinapinkeltainen) ja Novitan Nallea (oranssi ja turkoosi). Ohje on sovellettu Novitan mallista, siinä oli jotain nalleja ja mitä lie ja semmoisia imelyyksiä en lapsiraukalle ruvennut askartelemaan. Lahkeissa ja hihoissa raidat ei ole symmetrisiä, kahden samanlaisen kappaleen tekeminen on edelleen vähän tylsää. Parantelin kameran asetuksia pariinkin otteeseen, mutta värit jäi ehkä vielä hiukan hohtaviksi, luonnossa erot ei ole ihan noin räikeät.

Toinen peitto on vielä kesken ja kuvan ottamisen jälkeen kokokin on jo tuplaantunut. Lankana on Dropsin Alpaca ja värejä vihreä, limehtävä vihreä, keltainen joka näyttää neuleessa oranssimmalta kuin kerällä ja harmaa. Ihan kiva kombinaatio (minun mielestä). Tästä peitosta tulee hiukan isompi, sellainen mihin vauvan voi vaikka kapaloida, jos on tarvis. Ja ohuempikin tämä tietysti on. Pinta on vielä hiukan kuppaisen näköinen, mutta se asettuu kyllä kunhan kastelen sen sitten aikanaan.

Sukupuolineutraaleja värejä ja ihan tarkoituksella. Ja värejä on, kuten näkyy, myös käytetty. Lohdutuksena sanottakoon, että kohde kasvaa näistä kyllä melkoisen nopeasti ulos. X)

Paperista kirjaksi

Pitkästä pitkästä aikaa paneuduin kirjansidonnan ihmeelliseen maailmaan. Joskus reilun kymmenen viisitoista vuotta sitten opiskelin kurssin verran kirjansidontaa ja niistä silloin sidotuista kirjoista on jokunen vielä käytössäkin (ja ihan ehjänä). Kauneimman taisin antaa lahjaksi, eikä siitä ole edes kuvaa muistona, mikä on vähän harmi koska se oli nätti kirja.

Alla olevassa kuvassa on yksi noista tuon ajan kirjoista (sen takakansi), olisiko jopa ensimmäinen ikinä tekemäni kirja. Sivut on siniviolettia kopiopaperia ja kannet on konepahvia. Selkämyksessä ja kansien kulmissa on siniset kluuttivahvikkeet ja kannet itsessään on jätetty alkuperäiselle pahvipinnalle, mihin on painettu kankaanpainoseulaan (en tiedä kenen piirtämiä) valotettuja koirien kuvia. Kerään kirjaan koira-aiheisia runoja. :)

Mutta siis. Paneuduin tällä kertaa japanilaiseen kirjansidontaan, mikä on normikirjansidontaa nopeampaa ja ikäänkuin "vähemmän liimaisaa". "Oikeassa" kirjansidonnassahan menee aikaa ensin vihkojen tekoon, niiden yhteenompeluun, liimauksiin, liimausten kuivumisiin, kansien tekoon ja taas liimausten kuivumisiin ja niin edelleen. Eli muutaman päivän saa hommaan varata aikaa. Tähän harjoituskappaleeseen meni sen sijaan aikaa muutama tunti, eikä tippaakaan liimaa. ♥

Kirjan sivuina käytin perintöpiirustuspaperia, jota löysin laatikollisen aikoinaan mummonmökkiä tyhjennettäessä. Taka- ja etukantena on palanen tapettinäytteestä, joka kuvassa vähän muljuaa vielä, kun sitä on säilytetty rullalla, selkämystä kirjassa ei ole lainkaan. Ompelulanka on jotain puuvillalankaa (Dropsin Muscattia luulisin). Tuossa kirjan kasaamisessa on käytetty kaikkein yksinkertaisinta tapaa (eikä sitäkään ihan oikeaoppisesti), mutta variaatioita ja eri tapoja on varmaan miljoona lisää. Kiva pikku kirjanen siitä tuli, passaa luonnoskirjaksi paremmin kuin hyvin. Itse sitominen on sitä paitsi älyttömän mukavaa, noita teen varmasti lisää. :)

Homman paras puoli on se, että materiaalia on valmiina vaikka hevosille syöttää ja mahdollisuudet eri näköisiin ja kokoisiin kirjoihin on lähes rajattomat. Tykkeen. :)

Taitoksia

Olen tehnyt aiemminkin origamijuttuja netistä löytyvien ohjeiden perusteella ja kun kansalaisopiston kurssivihkosta löytyi origamikurssi, niin pakkohan sinne(kin) oli työntyä mukaan.

Torstaina oli origamikurssin toinen ja viimeinen kokoontumiskerta ja sain siellä paljon hyviä ideoita. Taittelin alkuun muutaman linnun, harjoituksen vuoksi enimmäkseen kurkia. Olen haaveillut kurkimobilen tekemisestä siitä asti, kun sellaisen jossain netissä näin. Tässä on etualalla kuitenkin joutsen ja oikealla pilkottaa niitä kurkia.

Tästä mandariinisorsasta tuli oma suosikki. Sillä on jotenkin niin mainio asento. Näitäkin voisi tietysti punoa kurkien seuraksi mobileen. Kiinalaisessa symboliikassa mandariinisorsapariskunta on nimittäin pitkän avioliiton ja uskollisuuden symboli. :)

Nämä rasiat ovat puolestaan kaikki erilaisia. Isoin ihan selvästi, mutta pienemmissäkin on omat hienoutensa. Isoimman rasian sakarat voisi taitella vielä pienemmiksi jos haluaisi ja tehdä rasian joko niin että paperin värillinen puoli on päällepäin tai käyttää kaksipuoleista paperia. Raidallinen on tehty yhdestä pystyraidallisesta neliöpaperista (Marimekon lahjapaperia) ja tuo on todella helppo ja nopea taittelumalli. Oranssi-violetti on tehty puolestaan neljästä (15x15 cm) paperista ja kasattu liittämällä neljä samalla tavalla taiteltua palaa toistensa lomaan, palat saa irti kun vetää jokaista eri suuntaan. Vähän monimutkaisempi, mutta ihan ymmärrettävä kuitenkin. Ruutupaperista tehty laatikko on myös helppo ja siihen käytetään A4:n mallista paperia.

Ostin opettajalta muutaman arkin kuvioitua origamipaperia ja tilasin vähän netistäkin lisää. Siihen mobileprojektiin tarvitaan monta lintua ja niitä pystyy taittelemaan vaikka television ääressä. Ainoa huono puoli on se, että uusien ideoiden listalla on vielä vaikka mitä muuta tekemistä ja kokeilemista.

Kirjainharjoituksia ja koristeita

Tässä viimeaikaisia kirjoitus- ja kirjainharjoituksia.

Spiraalille ja ympyrälle kirjoittamista on harjoiteltu kursseillakin moneen otteeseen, mutta niin vain piti nähdä ensin jonkun muun tekemä mallikuva ennen kuin tajusin, että S-kirjaimessakin on kiemuraa kirjoitettavaksi. Tekstinä vanha kunnon "Oi Sannikka, oot ulpukka, kuin valkolumpeen kukka". :D

Tässä on puolestaan erikokoista ympyrää (ja tekstiä) sisäkkäin. Satunnaisia sitaatteja/värssyjä, joskin enimmäkseen kevät-aiheisia. Tuo minun kirjoitusfontti on aika "terävää", pitäisi harjoitella joku kevyempi malli. Ja treenata kirjoittamista ylipäätään lisää.

Pinterestissä törmäsin yhteen kuvaan, jossa oli miljoona pientä yksityiskohtaa ja otin siitä mallia seuraavan tekstin kuvitukseen. Piirtämällä ideat jää parhaiten päähän ja ehkä jopa jatkojalostuvat siellä ajan saatossa.
Alkuperäinen kuva on tässä Kliks (pinterest-linkki, en tiedä näkyykö kaikille) ja alla oma versio. Kirjainten ääriviivat tein ensin kahdella yhteen liitetyllä lyijykynällä, joilla saa feikattua leveän terän ja mustalla ohuella tussilla raapustelin sitten kaiken muun. Tuo muistikirjan sivu on n. 15x15 cm, joten ihan kamalan pieniä yksityiskohtia en saanut piirrettyä.

Eilen illalla katsottiin pari jaksoa Criminal Mindsia ja koska se on minusta vähän ahdistava katsottava, niin piirtelin samalla lisää kirjaimia. Koetin nyt keksiä kirjaimille uusia koristelujuttuja. Osa kuvan ideoista on muualta mukaan tarttuneita, mutta mm. nuo pallot D-kirjaimen sisällä on ihan omaa "disainia" (tosi omaperäisiä, mutta silti vähän jee) ja aika kiva siitä tulikin. Koetan näiden piirtelyiden avulla pakata päähän sellaista kuviovalikoimaa, josta voin tarpeen vaatiessa kaivaa jonkun idean koristeluun ilman, että tarvitsee mennä nettiin etsimään uusia ideoita.

Jonkun verran olen myös harjoitellut musteen käyttöä ja nyt kun ostin laadukkaamman musteen, niin tulos näkyy myös paperillakin. Itse asiassa tuo yllä oleva punainen teksti on kirjoitettu sillä hyvällä musteella ja kyllähän tuo soljuu kynästä paperille ihan eri tavalla kuin ne jostain kulkeutuneet halpismusteet. Ostin myös lisäksi copperplateterän ja -varren ja kun opiskelin vielä asiaa hiukan youtubesta niin, jopa alkoi lyyti kirjoittaa. Mutta siitä lisää tuonnempana, kunhan onnistun kuvaamaan ja kirjoittamaan yhtä aikaa. :P

Minä muovaan, sinä muovaat, niin kuin tanssi matka käy

Viikonloppuna kävin oppimassa kansalaisopiston polymeerimassakurssilla. Kurssi kesti kuusi tuntia lauantaina ja saman verran sunnuntaina. Polymeerimassoista, tuttavallisemmin fimosta (joka on yksi tavaramerkki muiden joukossa), voisi tehdä suunnilleen ihan mitä vaan. Teoriassa rajoitteena on se, että tuotoksen pitää mahtua uuniin paistettavaksi, mutta jos on isompi uuni niin sitten tietysti taivas on rajana. Yleensä fimoista näprätään koruja ja kaikkea sellaista pikkusievää.

Minä aloitin tekemällä kasan helmiä, mutta vaivasin valitsemiani värejä pikkuisen liikaa, joten värit sekoittuivat liikaa yhteen ja kun sävyt vielä aavistuksen tummenivat paistamisen myötä, niin se satsi meni ikään kuin harakoille. Helmiin voisi kyllä kiinnittää vielä päälle lisää fimoa ja paistaa ne uudelleen, joten saatan jonain päivänä tuunata noita uudelleen. Kuvassa yksi vihreä helmi, jossa on alunperin turkoosia, keltaista ja ruskeaa. Kamera ei kyennyt tarkentamaan tuon paremmin, mutta kaipa tuosta olennaisin näkyy. Läheltä nätti, kauempaa yksivärinen. :P

Tässä on sitten "Solukoru", joka onnistui jo vähän paremmin. Korun ylälaidassa on kaksi pientä reikää, johon kiinnitin hopealangasta lenkit ja kunhan saan jostain nyöriä, niin sitten koru olisikin käyttövalmis. Korun leveys on n. 10 cm ja tuon (samoin kuin muutkin tekeleet) voisi vielä lakata, jolloin niihin saisi lisää kiiltoa. 

Sitten tein valkoisen ja vihreän massan jämistä simppelin sekoituksen ja sain aikaiseksi niin kivoja kiekuroita, että tein nekin helmiksi. Kiinnitin eilen nämä helmet hopeiseen ranneketjuun, jonka tein muutama vuosi sitten hopeakorukurssilla. Koru oli jäänyt käyttämättä sellaisenaan, mutta nyt se on enemmän minun tyylinen. jee! :)

Sunnuntaina paskartelin lisää helmiä (ideoita olisi ollut vaikka kuinka, mutta kun kurssin tuntimäärä oli rajallinen ja askartelujen piti ehtiä paistuakin vielä, niin en malttanut paneutua mihinkään monimutkaisempiin juttuihin). Värimallin löysin netistä ja vaikken olekaan kirkkaiden värien suurkuluttaja, niin kesäksi on kiva olla vähän värikkäämpiäkin juttuja plakkarissa. Siispä vaivasin keltaisen massan "käärmeeksi", kaulitsin sen päälle kerroksen punaista ja päälle vähän paksummalti turkoosia. Sitten tasoittelin pyöreän "käärmeen" neliskanttiseksi, pätkin paloiksi ja tein paloihin reiät. :)

Noiden helmien jälkeen ryhdyin puuhastelemaan taloprojektin parissa. Tätä en ehtinyt paistaa kurssilla, mutta sain kuljetettua sen ehjänä kotiin ja paistan sen sitten yhdessä muiden, vielä syntyvien, räpellysten kanssa. Talo on tuossa cd-kotelon päällä, joten siitä voi vähän päätellä kokoluokkaa, mitä tuo nyt olisi.. jonkun reilu 12 senttiä korkea. Kukat on tehty kahdella erikokoisella leikkurilla, joita lainasin kurssitoverilta.

Eilen päädyin sitten askartelemaan vähän herkkuja. Näistä tulee ehkä joskus magneettien päällisiä tai jotain muuta. Vasemmalla täytesuklaata, keskellä kummallisen mallinen cupcake ja oikealla keksiharjoitus.

Nämä on sitten tänä aamuna tehtyjä. Sotkin jämävärejä yhteen ja sain aikaiseksi tummaa harmaata. Kaulitsin sen seuraksi keltaista ja käänsin levyt yhdessä spiraalille (alla olevassa kuvassa keskellä). Sitten muokkasin syntyneen käärmeen/tangon/minkälie kolmiomaiseksi (oikea alakulma) ja pätkin palasiksi. Palaset yhdistin keltaisen keskikappaleen kanssa puoliympyrän muotoiseksi (vasemmassa yläkulmassa on siivu tästä vaiheesta). Sitten leikkasin syntyneet tangon puoliksi ja yhdistin palaset vastakkain ja vaivasin tankoa pienemmäksi. Siihen olisi pitänyt laittaa vielä kerros harmaata päälle, mutta koska sitä ei ollut, niin jäi laittamatta. Tästä syystä keskuskuvio levisi vähän laidoille (keskellä alhaalla). Joka tapauksessa tuosta saisi nyt leikattua vaikka millin paksuisia siivuja (oikea yläkulma), joilla voisi päällystää vaikka helmiä, kuumuutta kestäviä astioita tai mitä nyt mieliikin. En tiedä vielä mitä tuosta syntyy, mutta tulipahan harjoiteltua. :D

Jälleen kävi siis tämä kala koukkuun kiinni. Kyllä on maailmassa paljon kaikkea kivaa tekemistä. :)

Joululahjoja, osa 2

Sain siskolta kuvia lopuista jouluneuleista, joten tässä ne.

Ponchoja valmistui kaksi, toisessa on lankana Novitan Isoveljeä ja toisessa Dropsin Nepalia. Ovat suunnilleen samanpaksuiset langat ja väritkin melkein samanlaiset. Puikon koko taisi olla 7. Ohje on Kalastajan vaimo -blogista. Ponchoista tein hiukan pienempiä kuin alkuperäisestä, sillä ihan noin väljästi roikkuvaa ei ollut tarvis tehdä, vaan enempi semmoinen toimistokäyttöön soveltuva. Testasin toista ponchoa sen valmistuttua ja se toimi hartioiden hytinälämmittimenä paremmin kuin hyvin. Muokkasin alkuperäisohjetta sen verran, että jätin monimutkaisemman palmikko-ohjeen pois ja nitkuttelin kaksi samanlaista kappaletta. Ja ohjehan on tietysti sikahelppo.

Äiti oli vailla jonkinmoista lukunuttua ja pienen googlettelun jälkeen löysin suuntaa antavat silmukkamäärät ja sitten vaan neule tulille. Sen kummempaa ohjetta tälle ei ole, kirjoitan tarkemmat yksityiskohdat ylös jos joku niitä haluaa. Vastaavia ohjeita on kuitenkin "joka paikka" pullollaan. Hihatin on aloitettu toisesta ranteesta, johon tein ensin sukkapuikoilla muutaman sentin joustinneuleresorin, sitten lisäsin silmukoita ja jaoin silmukat pyöröille. Sitten vaan neuloa nitkuttelin tasona toiseen ranteeseen asti, jolloin kavensin silmukoita ja neuloin sukkapuikoilla joustinneuletta. Sitten ompelin sivusaumoja jonkun matkaa umpeen = hihat. Lopuksi keräsin selän+niskan+kainaloiden reunasta kaikki silmukat pyöröille ja neuloin joustinta jonkun kymmenen senttiä. Lankana on Dropsin Alpaca, puikkojen kokoa en jaksa lähteä tarkastamaan, olisiko ehkä 3,5?

Siinäpä ne nyt sitten on. Nyt puikoilla on puolison kaulahuivi. Pipon se jo saikin, mutta niistä lisää tuonnempana. :)

(Niin joo, itselle jäi ponchokuume ja omaan versioon on jo langat hankittuna.)

Joululahjoja

Tässä on nyt muutama joululahjakuva, eli ne jotka muistin itse kuvata. Laitan lopuista kuvia sitten, kun joku ottaa ne ja lähettää minulle. Kaikkiin tekeleisiin on tullut toive saajan suunnalta.

Sisko sai kasvivärjätyistä langoista säärystimet. Lanka on luultavasti Novitan Nallea tai vastaavaa, määristä ei ole hajua, käytin kerien loppuja näihin.

Toinen sisko sai kotilöllöilyä varten palmikkosukat, lankana 7 veljestä. Palmikon ohjeen löysin jostain kirjasta, jonka nimeä en saa nyt mieleen. Sukan varsi on muuten suora (palmikon kohtaa lukuunottamatta), mutta takana on nilkan kohdalla pieni pätkä joustinneuletta.

Äiti toivoi itselleen mustat lapaset ja sellaiset sai (on aika voitokas olo, että sain niistä näin selvän kuvan). Näissä lankana myös 7 veljestä ja palmikko on perusvalepalmikko, joka on siitä kiva tehtävä, ettei siihen tarvita apupuikkoa. Voi vaan suhkutella menemään. Lapasen suuaukossa on pari kierrosta oikeaa ja nurjaa valkoisella langalla.

Vihreä huivi lähti kaverille Tampereen suuntaan. En ennättänyt pingottamaan huivia, joten se on reunoista vähän lurpallaan, mutta eipä sitä ole ihan viivasuoraksi tarkoitettukaan. Lankana on ihanaakin ihanampi Dropsin Alpaca, jota taisi mennä huiviin joku 3-4 kerää. Ja väri on kaikkein kaunein mitä olla voi, ihana sammaleen vihreä. Vivaldi-huivin ohje on Punoksia puikoille -kirjasta ja tykkään ohjeesta paljon, sillä ohuestakin langasta saa kuohkean ja lämpöisen huivin.

Tein vielä äidille hihattimen ja kummallekin siskolle ponchot, mutta niistä odottelen yhä kuvia saapuvaksi, joten palaan asiaan myöhemmin. Toisen siskon mies sai lisäksi perusperusvillasukat harmaasta sukkalangasta, ne pilkahtavat ylimmän kuvan taustalla, mutta en tullut niitä sen kummemmin kuvanneeksi, kun ei niissä mitään erikoista ole. Oma mies ei saanut lahjaksi yhtään mitään omatekemää, sille kun tulvii villasukkia ovista ja ikkunoista ja nytkin taitaa olla 16 paria villasukkia odottamassa käyttöä (kerrottakoon vertailun vuoksi, että minulla on viisi paria ehjiä villasukkia. Suutarin lapsella jne.). Pipoa olen miehelle tekemässä, mutta sen ei tarvinnut ehtiä pukin konttiin, joten sitähän ei oikeastaan lasketa. :D

Tulevan vuoden projekteihin kuuluu varmasti aika lailla neulomista ja muita tuttuja puuhia, mutta paikallisella kansalaisopistolla on nyt keväällä tarjolla paljon mielenkiintoisia kursseja, joista voi tarttua mukaan jotain ihan uuttakin tekemistä ja aivojen virkistystä. Kursseja odotellessa toivottelen hyvää vuoden alkua ja runsaasti kivoja ideoita tulevalle vuodelle. :)